Onneksi vuosi vaihtui ja varsin mukavissa merkeissä. Käytiin nelistään miesystävän lasten luona muutaman sadan kilometrin päässä. Hän näki lapsiaan ja heidän perheitä, minä pääsin pois kotiympyröistä ja lapset pääsivät matkalle (ihan sama miten pitkälle, se on aina tapahtuma :) ).

Viime vuonna jäi tavoitteet kirjaamatta ainakaan näkösälle. Jonkin verran olen miettinyt tavoitteita tälle vuodelle ja tärkein niistä on ottaa joka päivä tunti itselleni. Luen, teen palapelia, väritän värityskirjaa (ei uskois, mutta tämäkin rentouttaa), teen Yogoben harjoituksia, ihan mitä vaan, millä saan ajatukset hetkeksi pois kaikesta muusta.

Taloudellisiakin tavoitteita olen mietiskellyt. Käyttöluotto häviää itsestään, sen maksaa pois pääosin miesystävä. Visa olisi tavoitteena tyhjentää ja lainaan ajattelin tehdä edes jonkin suuruisen ylimääräisen lyhennyksen.

Tänäkin vuonna aion matkustaa perheeni kanssa jonnekin. Itse asiassa kohde on jo päätetty ja vaikka olen aika varma, että rahoittajana toimii taas veroittaja (maksoin tarkoituksella liikaa veroja), palautukset eivät kerkeä kesäkuulle vaikka tulisivat "ajallaan" heinäkuussa. Jonkin verran saan varmasti säästettyä tilille, mutta loput pyöräytän käyttöluoton kautta ja maksan taas veronpalautuksilla pois.

Matkan lisäksi ainoa konkreettinen tavoite on toisen kissan terveystarkastus. Se voi olla useamman satasen keikka, joten hetken vielä mietin miten tuon rahoitan. Poikasella on omat tavoitteensa...tai oikeastaan yksi ja se kolahtaa loppujen lopuksi suurimmalti osin minun kukkaroon (minä maksan kuukausirahat ja palkkiot lukemisesta): hän haluaa pelikoneen ja siihen oheistarvikkeet. Omaa rahaansa hankintoihin käyttää ja sen minkä autan, lähtee harrastusrahoista. Nyt jo himoitsee erästä tuotetta, mutta oikeastaan ihan mukava nähdä miten harkitsee todella tarkkaan hankintaa ja pyörittelee eri vaihtoehtoja.

Viime vuotta lopettelin kaiken muun lisäksi "Multa lähtee ammatti väärän ruksin takia!" -tunnelmissa. Kieltämättä pala hyppäsi kurkkuun, kun sain postia poliisilaitokselta, että pitäisi toimittaa reumatologian erikoisalan lääkärintodistus tai otetaan taksilupa pois tammikuun lopulla. Tätä samaa paperia jo aikaisemminkin kyselivät, jonka jälkeen soitin reumatologialle, että saisko todistusta vaikka ei ole tautia tai hoitosuhdetta. No ei tippunut, mutta sain vinkin, että edellinen lääkärintodistus, jossa tuota pyydetään pitäisi korjata. Soitin sitten kyseiselle polille ja hoitaja lupasi laittaa korjauksen lääkärin tehtävälistaan ja luulin, että asia on tuolla selvä. No ei ollut, joten pistin ko. lääkärille sähköpostia, että voisiko perustella tuon reumatologian todistuksen vaatimuksensa tai korjata virheensä tai multa lähtee ammatti alta. Joulupäivänä sain vastauksen, että ei ole tuommoista vaadetta laittanut ja postittaa mulle kopion omasta todistuksestaan. Tuon kopion sain tänään ja kylläpä oli mukava aloittaa vuosi soittamalla poliisilaitokselle, että korjatkaa oma mokanne. Reumatologiaa ei ole mainittu minun todistuksissa. Puhelusta päätellen tämmöiset todistukset syötetään poliisilaitoksella käsin koneelle. Siis KÄSIN! Mie oon luullut, että tämmöiset paperit menevät jo nykypäivänä sähköisesti perille, mutta ilmeisesti ei. Joka tapauksessa sihteeri lupasi komuta arkistoista alkuperäisen paperin esille ja tarkistaa asian.

Toki ammatti on vaihdossa, mutta en minä siitä aikonut tällä tavalla luopua. Sitä paitsi tässä on vielä muutama hetki ennen kuin uusi ala alkaa tuottaa tuloja, joten sitä odotellessa pitää turvautua edellisiin ammatteihin.

Ennen kuin kukaan kerkeää kysyä eikö tämän blogin pitänyt saada nappi otsaan tai edes vaipua talviunille niin kyllä. Lappu oli jo luukulle asettamista vaille valmis, mutta onhan tästä kirjoittamisesta tullut jo aika syvään juurtunut tapa. Jotenkin en osaa mielessäni taputella edellistä kuuta pinoon ennen kuin olen sen purkanut tänne ja sitä myöten vapauttanut tilaa uudelle kuukaudelle. Sama juttu edellisen vuoden kanssa. "Tilinpäätöksen" teko on yllättävän puhdistavaa ja mieltä nollaavaa toimintaa, joten sitäkin olen jo jonkin verran koonnut. Sitä vastoin kiirettä en näillä päivityksillä enää pidä. Kirjoitan silloin, kun kirjoituttaa ja julkaisen, kun siltä tuntuu vaikka sitten jokaisen kuukauden yhdellä kertaa vuoden lopussa.