Ei mitenkään. Toivottavasti. Itse asiassa olen pikku hiljaa alkanut opettaa lapsille rahaan liittyviä asioita. On katseltu yhdessä paljon heidän tileillä on rahaa. On säästetty omiin purkkeihin kolikoita, vaikka viime syksyyn asti omat rahat ovat olleet käyttökiellossa (minusta on ollut tärkeämpää opettaa ensin säästämään kuin tuhlaamaan, minkä olen hoitanut tähän asti hyvin yksinkin). Tänä keväänä ostin molemmille omat lompakot ja olen päästänyt kaupassa ostamaan omia juttuja. Viikkorahaa en katso vielä tarpeelliseksi maksaa, saavat pikkukolikoita aina kun muistavat pyytää ja tänä keväänä olen opettanut keräämään pulloja ulkoa ja luvannut heille pullojenpalautusrahat (myös meidän omista pulloista). Lasten tileille olen säästänyt ajoittain joka kuukausi, mutta tällä hetkellä säästän Nordnettiin Superrahasto Suomeen.

Jo jonkin aikaa olen tehnyt töitä oman pääni kanssa, etten ostaisi vaatteita enää varastoon seuraavassa koossa ja nykyisin aika hyvin tuo jo onnistuu. Muutaman vaatteen voin pitää hyllyssä varalta, mutta onneksi nuo kasvavat jo sen verran hitaasti, ettei koko kuluvan koon vaatteisto lähde käytöstä kerralla. Samaa työtä olen tehnyt lelujen ja lahjoiksi tarkoitettujen ostosten kanssa. Vauvoille ja taaperoille on ihan liian helppoa ostaa lahjoja jo pitkin vuotta alennuksista, joten niinpä sitä tuli tehtyäkin ja sehän jäi päälle. Toissa jouluna annoin monta lahjaa, jotka olin ostanut pitkin vuotta alennuksista. Noista osui ehkä 1/3, mikä itse asiassa avasi silmiäni aika tavalla asian suhteen. Viime joulun alla kuuntelin jo jonkin verran lastenkin toiveita enkä ollut varannut etukäteen kuin melkoisen takuuvarmoja juttuja (legoja, barbeja, kirjoja, pitkin vuotta toivottuja dvd-levyjä) ja tulos oli paljon parempi. Tosin huteja tuli vielä sen verran tarpeeksi, että tänä vuonna olen varannut vasta pari pakettia legoja. Myös lahjojen määrässä on vielä töitä. Synttäreillä olen tähän asti antanut 2-3 lahjaa vaikka se yksikin riittäisi ja jouluna lahjamäärä on ihan älytön. Tosin osatekijänsä on silläkin, että vannoin, ettei avioero näkyisi mitenkään lasten elintasossa, eikä se mielestäni ole näkynytkään, mutta joku raja nyt sentään. Toisaalta, jos meillä on ollut paljon leluja ja vaatteita on meiltä myös kierrätetty paljon eteenpäin. Jos äiti kysyy "Vieläkö käytät tätä?" harvempi kolmevuotias vastaa "Saa laittaa myyntiin." Nämä, jos ketkä ovat oppineet, ettei lelut pysy meillä ikuisesti, jos niillä ei leikitä. Rikkonaiset poistan heti ja jos ei puoleen vuoteen näytä joku lelu kiinnostavan siirrän sen vähintään varastoon ja useimmiten sieltä ei kanneta enää mitään takaisin leikkeihin.

Lapseni ovat tähän asti harrastaneet sekä uimakoulua että musiikkileikkikoulua ja tyttö käy sirkuskoulussa. Uimakoulut maksavat 120€/kpl ja kestävät 10 krt. Musiikkileikkikoulu maksaa myös toistasataa euroa nenältä/lukukausi. Viime syksynä pojalla alkoi kanteleen soitto ja sama menoerä syntyy tytön kohdalla tänä kesänä. Uimakouluista ajattelin jo ne aloittaessamme, että käytän kunnes oppivat uimaan ja sitten jatketaan harrastusta perheen voimin. Molemmat on kyllä ilmoitettu ensi syksyllekin, mutta laskin käyttäväni itse molemmat uimassa yhden lapsen kurssimaksulla (itse asiassa juuri eilen sovimme isän kanssa näin tekevämme). Ajoittain molemmat ovat käyneet sirkuskoulussa sekä lisäksi tanssikoulussa. Poika ei halunnut jatkaa sirkuskoulua enää tänä vuonna ja nyt tyttökin päätti, ettei syksyllä jatka. Hän haluaa vaihtaa takaisin tanssikouluun. Muita maksullisia harrastuksia en talveksi aio ottaa, leikkiaikaakin pitää jäädä ja ajoittain ukki käyttää lapsia hiihtämässä. Ensi talvena on myös edessä tytön luistelemaan opettaminen. Tulevalle kesälle en ota mitään aikataulutettua harrastusta vaikka mieleni ehkä tekisikin. Osaltaan nuo talven menot auttavat myös minua rytmittämään pimeän vuodenajan kulumista, mutta kesältä kaipaan itselleni ja lapsille vapautta olla ja mennä miten halutaan. Jännityksellä odotan miten selviän syksyllä lasten harrastusmaksuista. Toki konservatoriolle voisi hakea sosiaalitoimiston todistuksella vapaaoppilaspaikkoja, mutta käsittääkseni tuohon pitäisi olla toimeentulotukiasiakas ja sitä en ole enkä tule olemaankaan (tätä käsittelen myöhemmin lisää). Toki, jos ilkeäisin, pyytäisin synttäri- ja joululahjoiksi osallistumaan harrastusmaksuihin. Tätä pitää ehkä harkita enemmänkin.

Toki joitakin säästökohteita vieläkin olisi, joista eivät varmasti edes huomaisi, että on säästetty. Poika on jäsenenä eräässä kirjakerhossa, ollut syntymästä lähtien. Nyt kuitenkin olemme löytäneet kirjaston palvelut, joten ehkäpä tuosta n. 22€/kk maksavasta kirjakerhosta voisi jo luopua. Ulkovaatteita voisin taas yrittää metsästää käytettynä. Viime talvena jo vaihdoin halvempaan merkkiin ja aivan yhtä hyvin pysyivät lämpiminä ja kuivina kuin kalliimmankin merkin vaatteissa. Kuravaatteista haluaisin säästää myös, mutta en oikein osaa luottaa käytettyä tavaraa ehjäksi ja jostain syystä näiden kamppeet on pitänyt uusia puolivuosittain, kun ovat alkaneet kastua jostain kohtaa. Hyvin ärsyttävää ja kallista.