Jäin miettimään huhtikuun kuluseurannan kommentteja. Toinen sanoo, että ei saa hamstrata rahaa vaan kaikki mahdollinen pitäisi käyttää velkoihin. Toinen taas sanoo, ettei pitäisi ostaa mitään laskulle eikä varsinkaan osamaksulle. Taidanpa nyt hieman pureskella näitä kommentteja tarkemmin:

Jokainen ikinä talousasioista puhunut tai edes lukenut/kuullut on törmännyt "puskuri"-käsitteeseen. Puskuriksi suositellaan 2-6 kuukauden palkan verran jemmarahaa ihan vain tilille. Jos taloudellista venettä meinaa ikinä tilkitä vedenpitäväksi tämä on aika oleellinen epäkohta korjattavaksi, mutta miksi minä en saisi tehdä niin? Miksi minä en saa varautua siihen usein käytetyn esimerkin ongelmaan eli pesukoneen hajoamiseen? Ja jos en saa varautua enkä kerätä minkäänsuuruista puskuria, miten sen pesukoneen ostan, jos en saisi ostaa mitään laskulle tai osamaksulle? En pysty yhden kuukauden tuloista irrottamaan 300-500 euroa pesukoneeseen, joten miten sen maksan, jos en saa pitää rahaa jemmassa, mutta en myöskään osamaksulle voisi sitä ostaa?

Tässä muutaman päivän ajan noita kommentteja pyöriteltyäni olen tullut siihen tulokseen, että tämä on se tapa, millä pidetään taloudellisesti pudonnut mahdollisimman köyhänä mahdollisimman tukevasti. Ulosotossa oleva ei saa säästää eikä sijoittaa, samoin ei saa tehdä toimeentulotukea saava. Kun ihmisen ei anneta millään tavalla varautua taloudellisiin yllätyksiin tai millään tavalla rakentaa askelia pois ulosoton ja toimeentulotuen luomasta köyhyysloukusta en yhtään ihmettele, miksi köyhyys (kyllä, sitä ulosoton tai toimeentulotuen asiakkuus luo) luo epätoivoa ja näköalattomuutta. Se ongelma minun kohdalla on, etten ole ikinä ollut hyvä tekemään asioita niin kuin muutkin, koska niin on aina tehty. Olen tähän asti tehnyt asiat omalla tavallani ja todennäköisesti tulen tekemään jatkossakin, ellen törmää johonkin parempaan ideaan kuin oman puskurini hävittämiseen. Päinvastoin aion kasvattaa puskuriani entisestään. 

Mihin sitä rahaa sitten hamstraan? Lasten lääkärimaksuihin, jotka pitää itse maksaa ennen kuin vakuutus korvaa. Lapsen fysioterapiaan, jota vakuutus ei tule korvaamaan. Lasten leirimaksuihin. Reissua varten (kyllä, tämä huono velallinen aikoo tuulettaa päätään tänäkin kesänä muissa maisemissa). Omaa mahdollista sairaslomaa varten (sormet varpaita myöten ristiin, ettei satu mitään). Pystyn auttamaan läheisiäni, jos joku heistä meinaa pudota taloudellisesti. Pystyn maksamaan erään läheiseni hautajaiset, kun sen aika koittaa. Pystyn hoidattamaan kissat ja pystyn ostamaan sen viisi vuotta haaveilemani koiran. Pystyn pitämään aina jääkaapin täynnä. Ja varsinkin siksi, ettei minun aina tarvitse sanoa ihan kaikkeen "Ei nyt, ei ole rahaa.".