Muutaman viikon ajan olen sulatellut sitä tietoa, että työt eivät jatku ainakaan syyskuussa. Aluksi tieto oli shokki. Sitten tuli jumalaton ketutus, kun tajusin, että tämä taas polttaa lomat sekä tulevalta talvelta, ensi kesältä että seuraavalta talvelta. Kiitos. Jos oisin tämän tiennyt, olisin pitänyt kaikki tähän mennessä kertyneet lomat lomana, mutta nyt odottelen noin 2000 euron lomakorvausta kaikkien loppulisien lisäksi saapuvaksi syyskuun lopussa (yleensä 4 kuukaudesta eli 8 päivästä on tullut tonni ja nyt niitä jää maksuun 16 päivää).

Työpaikasta ja työkavereista olen tykännyt ja mulla on ollut ihan paras osastonhoitaja, joka nyttenkin vapaiden loistavalla sijoittelulla taikoi mulle viikon kesälomasta kaksi viikkoa lomaa. Mutta. Se työn sisältö. Huoh. Edelleenkin olen sitä mieltä, että pikku hiljaa voisin vaihtaa työpaikkaa. Katella muita tehtäviä, työkuvioita, paikkoja, ihmisiä, potilasainesta ja rekryyn toiveita laittaessani tulin siihen tulokseen, että mulla on ikävä erikoissairaanhoitoon. Vaikka sekään paikka ei autuaaksi tee, siellä on vaihtuvuutta potilaissa ja sairauksissa. Siellä ainakin on opin paikkoja joka päivä ja siellä pystyisin pitämään lääkehoidon opinnot ajantasalla ilman erikseen miettimistä tarvitsenko niitä ja mitä sitten, kun ne alkaa mennä vanhaksi. En halua luopua mistään saamastani osaamisesta vaan haluan sitä kartuttaa oli mulla jaksamisongelmia tai ei. Ja uskokaa tai älkää, ihan olen täyspäinen ja skarppi hoitaja ilta- ja yövuoroissa vaikkei se ehkä miun jutuista näykään.

Mitenkäs tämä sitten vaikuttaa miun tuloihin? No vaikuttaa, mutta onhan tämmöisen jakson mahdollisuus ollut tiedossa aina. Ihmeen kauanhan olen saanutkin olla yhtäjaksoisesti töissä nyt ja periaatteessa kaikkeni olen tehnyt, jotta päivärahat ovat mahdollisimman isot. Paljon isompia ei taida tässä ammatissa edes voida saada, ellei ikälisätkin olisi mukana palkassa (ensimmäinen ikälisä pitäisi muuten tipahtaa elokuun palkkaan, kiva juttu :) ), joten nyt pitää tehdä parhaansa sillä mitä saa. Tämän takia sain aikaiseksi viimeisimmän säästökuurivyönkiristyksen ja edelleenkin kelaan mielessäni mikä kulu joutaisi pois. Oikeastaan mikään kulu ei ole pyhä ja ensimmäisenä tulen luopumaan autostani, jos työt eivät jatku missään. Ainakin syyskuun ajan voisin kokeilla auton seisottamista, koska silloin on helppo kulkea pyörällä. Ainoa minkä perään itken ja mistä en vieläkään suostu luopumaan ovat lasten vakuutukset. Ne on kalliita, kuten on jo todettu, mutta silti. Velat, vuokra, puhelin, netti ja lasten vakuutukset. Siinä budjetti. Ruokaa, jos vielä saisi niin johan me pärjätään ihan hyvin.

Yllättävän kuukauden "loman" ajattelin käyttää lasten kanssa olemiseen ja relaamiseen. Laitan lapsen koulutielle, en pidä tyttöäkään yhtään eskaria pidempään tarhassa vaikka paikka hänellä onkin, luen, palataan miehen kanssa alkuperäiseen tapaamissopimukseen, rapsuttelen kissoja, hoidan kotia... ollaan taas muutenkin edes vähän aikaa, kuin normaali perhe ennen kuin äiti taas aloittaa työrupeaman.

Ps. Keikkakalenteri Siun soteen on jo avattu ja keikkailusta on ollut puhetta jo toisenkin työnantajan kanssa, joten en todellakaan oleta olevani työttömänä kovin pitkään :)