Kylläpäs taas tuntuu niin hölmöläisen hommalta koko rämpiminen.

Toisaalta sain pudotettua veroprosenttia kolmella yksiköllä. Annoin pari kuukautta mennä veroa 26%, joten nyt sain tiputettua prosentin siedettävään 23%:iin.

Toisaalta sain päätöksen asumistuen takaisinperinnästä. Alkuperäinen summa oli 2250,92€. Sentään kohtuullistivat summan 1200 euroon. Hieman napostelee, mutta paljon vähemmän kuin alkuperäinen summa. Mietin jo pitäisikö olla niin rohkea ja kuitata koko summa kerralla, mutta ei sentään. Jos jotain rahastoa alan myydä, mieluummin kuittaan sillä jonkin "oikean velan" kokonaan pois. Siispä käväisin Kelan sivuilla ja tein maksusuunnitelmaehdotuksen. Tottakai valitsin pienimmän mahdollisen kkerän eli 50€, mutta katsotaan nyt hyväksyykö Kela ehdotusta vai ei. Mikäänhän ei estä myöhemmin kuittaamasta loppuvelkaa kerralla pois, mutta tuolla summalla voisi nyt aloitella ilman, että talous kaatuu.

Lisää epävarmuutta on ilmassa päivärahan uudelleenlaskennan tiimoilta. Elokuusta sain vain puolen kuun rahat, koska halusivat määrittää uuden päivärahan syyskuun hakemuksen yhteydessä. No eivät ole määrittäneet. Sitä vastoin en saanut elokuun loppupuolelta mitään, koska omavastuuaika ei olevinaan kerennyt täyttyä ja syyskuun hakemukseen olin tehnyt elokuussa liikaa tunteja. Kiitos tästä, kolmisen satkua lähti kuukausibudjetista, joten juuri sekuntti sitten tein taas uuden asumistukihakemuksen.

Viimeinen veitsenterä, josta jo nyt huolehdin on jäljellä olevien ulosottoerien tulon loppuminen. Nyt on ollut ulosotettavalla kaksi vapaakuukautta, mikä tottakai näkyy omien säästöjeni hupenemisena. Toisaalta tässä on nyt muutama kuukausi eletty todella leveästi, joten kiristämisen varaa taloudenpidossa ja humputtelussa on. Toisaalta eriä on tulossa enää 7 kappaletta, joten väkisinkin huolehdin jo tulevasta. Paljon paremmin on ainakin oma pää jaksanut tätä touhua, kun ei ole ihan joka senttiä tarvinnut laskea, mutta osaanko ja pystynkö (turha edes miettiä haluanko, kun en halua) enää vetämään taloutta niin kireälle ja suurennuslasin alle, kuin se oli esim. viime keväänä. Tällä hetkellä tuntuu aika todennäköiseltä, että en, mutta neljä ja puoli vuotta sitten tuntui todennäköiseltä, etten selviä tästä touhusta ollenkaan, joten ihmeitä voi tapahtua uudestaankin.