Sen verran tein erinäisiä luottonostoja tässä viikon sisällä, että en uskaltanut aiemmin tätä juhlistaa, mutta nyt uskallan: yli puolenvälin ollaan menty ja heittämällä. Jee!

Joku tietysti kiinnitti heti huomiota "luottonostoja"-sanaan ja ihan oikein, mutta nuo nostot olen syöttänyt pienempään pankkilainaan, joka alkoi ketuttaa niin perusteellisesti, että päätin taputella sen keinolla millä hyvänsä tämän kuun aikana. Yritin saada itseni myymään rahastoja, joilla olisin saanut sen pois vaikka heti, mutta mistä kertoo se, että vähemmän koski nostaa velkaa kuin myydä omaisuutta? En tiedä, mutta siinäpä jollekin psykologille aihetta pohdiskeluun.

Lisäksi tässä kuussa varmistuivat lasten vapaaoppilaspaikat konservatoriolle tämän talven lukukaudelle, mutta varmistui myös se, ettei tässäkään kuussa tuloihin lukeudu kassan päivärahoja. Tuo on ihan oma suonsa, joten siitä voisin kirjoitella myöhemmin lisää. Onneksi kassan käsittelijä jo kertoi, että ensi kuussa saan taas päivärahatkin.

Joku ehkä muistaa alkukesän pohdiskeluni siitä, olisiko elämällä vielä jotain muuta annettavaa kuin nykyinen elämäni lapsineen ja excel-taulukoineen ja olihan sillä. Eipä tässä voi oikeastaan muuta, kuin kiitollisena nautiskella jokaisesta päivästä, jota saa ainakin toistaiseksi katsella ruusunpunaisten lasien läpi.