On taas mennyt tämä kuukausi aika huvassa. Aluksi tuntui, ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa, mutta ainahan sitä jotain kuitenkin on.

Oma auton rääpäleeni on taas liikenteessä, kiitos lasten isän, joka halusi hoitaa kotteron kulut. Samalla siitä tehtiin ainakin pakkasien ajaksi yhteiskäyttöauto eli auto saa värjötellä lämpimässä tallissa ja mies saa ajella sillä kuin omallaan silloin, kun en itse sitä tarvitse. Miehen kylmää paremmin sietävä kakkosauto on minun ulkopaikalla.

Varoitan jo nyt: budjetoimattomat kulut tässä kuussa ovat aivan sietämättömän suuret. Kuluja on nostanut lasten lääkärikulut ja lääkekulut, jotka on nyt pakko pyörittää kirjanpidon kautta, koska vakuutukset eivät enää korvaa koko summia. Vuoden alusta ehtoihin on tullut muutos: aiemmin omavastuu osuus oli 100€/vakuutuskausi/vakuutus. Nyt omavastuu on 10% jokaisesta korvaushakemuksesta tai korvauskohdasta (en tiedä vielä, ensimmäisen monikohtaisen hakemuksen tein tänään). En ole ihan tyytyväinen tuohon muutokseen ja olen varsin tyytyväinen, että edes korvien osalta ei ole enää edes kontrollitarvetta. Muutoin kyllä näyttää kehittyvän aihetta lääkäripalvelujen käyttöön tasaisin väliajoin.

Lisäksi piti eräs viikonloppu hieman nieleskellä, kun kummatkin ilmoittivat, että luistimet on liian pienet ja poikanen moitti kypärääkin liian pieneksi. Siitäpä sitten siltä istumalta kipitin kantakauppaan (näissä asioissa) eli Tori.fi auki ja onneksi löytyi heti luistimet molemmille ja tänään käytiin hakemassa isompi kypäräkin. Yhden turhan ostoksenkin tein: ostin tytölle kolme numeroa liian isot luistimet, koska sain uudet 20 eurolla (Prismassa katsoin hintoja, uudet on järestään n. 40€). Tästä innostuneena ja varsinkin lapsen pyynnön motivoimana teroitutin omat luistimet ja investoin uudet nauhat monoihin. Nuo kaksi lajia, luistelu ja hiihto, ovat semmoisia, joiden kanssa olen ajatustyötä tehnyt pitkään ja hartaasti, josko pääsisin yli peruskoulutraumoista. Tiedän, että tytöstä ainakin saisin innokkaan kaverin molempiin lajeihin, joten ehkä tässä pikku hiljaa pitää siirtyä ulkoilmoihin...

Tänään sain tietää, että maanantaina alkaisi uusi sijaisuus. Kesto on kaksi viikkoa, mitä ei tarvitse työkkäriin ilmoitella, mutta pelkäsin, että raha-asiat menevät ihan pepulleen, kun alku on näin loppukuusta. Kuitenkin Tehyn kassa

a) vastasi viestiini todella nopeasti

b) hyväksyi ehdotukseni siitä, että haen päivärahat 31.12.2018-27.1.2019 ajalle ja loput tammikuun päivät laitan helmikuun hakemukseen, koska saan koko työsuhteen palkan vasta helmikuun lopussa.

joten erittäin suuri kiitos ja kumarrus kassalle. Kerkesin jo laskeskella, jos tyhjennän kaikki pankkivarat velkoihin niin olisin saanut maksettua helmikuun lyhennykset, mutta vuokra olisi pitänyt jättää myöhästymään. No, nyt ei tarvitse laskea eikä myöhästyttää mitään, mutta tässä taas huomasi miten tärkeää on pitää vararahastoa tileillä. Tuleva osasto on sama kuin joululistan osasto, ja hyvin oli jo siellä taas tiedossa, ettei aamuvuoroja miulle laiteta. Kyllähän tässä saattaisi jopa luulla olevansa ihan kelpo hoitsu, kun takaisin kelpaan vaikka työaikarajoitteinen olenkin :)