perjantai, 20. heinäkuu 2018

Säästöjä

Tänään on ollut varsin tehokas päivä raha-asioiden hoidossa ja pakko on olla tyytyväinen päivän saldoon. Periaatteessa jo eilen otin härkää sarvista erään asian suhteen ja vihdoin katsoin mistä yritykseni tilin palvelumaksut oikein koostuvat. Olin siis tähän asti ajatellut, että palvelumaksuja vaan menee, koska tilillä on vielä joitain tapahtumia kuukaudessa, mutta mutta. Olen tähän asti ei yli vuoden maksanut turhaan visakortista 2,95€/kk, ja tuota korttia en ole käyttänyt enää viime vuoden maaliskuun jälkeen. Aivan turha kulu. Samoin olen maksanut yrityspalvelupaketista 5,90€/kk vaikka palveluneuvoja itsekin nyt sanoi, ettei tuossa ole enää mitään järkeä. Ensi viikon torstaina minulla on verkkoneuvottelu, jossa laitetaan tuo asia kuntoon ja ehkä vähän muutakin riippuen kirjanpitäjän kommentista.

Tänään intouduin tarkastelemaan puhelin- ja nettiliittymiäni. Tämän vuotta on tuntunut hieman liialliselta nuo liittymämaksut ja varsinkin nyt kun olen päälle maksanut mokkulaa (90€ osissa) ja tulossa on pojan puhelinliittymä oli pakko tarkastella noita hintoja oikein tarkasti. Tähän asti nettini on maksanut 12,90€/kk kampanjana ja puhelin 20,90€/kk kampanjahinta tämäkin. Molemmat kampanjat päättyivät kesäkuun loppuun ja nyt sain netistä eli DNA 4g stä normilaskun 19,90€/kk. Ottaen huomioon, että mokkula edelleenkin vaihtelee nettiä 4gstä 3gen milloin haluaa, tuo hinta on jo aika suolainen. Lisäksi silmiini osui puhelinliittymän hinnan kohoaminen 34,90€/kk, mikä on ihan täysin poissuljettu hinta mun maksukyvyltä. Tarjous olisi ollut 27,90€/kk tai datasiirron nopeuden puolittamisella 24,90€/kk, mutta en nyt oikein syttynyt noihinkaan hintoihin.

Otin siis jo muutaman kuukauden ajan harkitsemani Moin chatin päähän ja aikamme rautalankaa väännettyä tultiin sellaiseen johtopäätökseen, että pojalle otin 6€/kk +0,05€/min tai viesti kpl liittymän. Tästä aion sulkea netin. Itselleni otin saman puhelimeen ja saan vielä pojan 4gigaa itselleni oman liittymän käyttöön. Mokkulaan otin 18€/kk liittymän eli rajattomasti dataa, millä on hyvä katsella sarjoja. Ja elkää kysykö miks en jaa puhelimesta. Siks kun en ole diginatiivi. Siks kun se menee jotenkin mun atk-sietorajan yli ja siks kun en sitä helposti löydä mun puhelimesta ja siks kun se tuntu hitaammalta sen ainoan kerran kun onnistuin jakamaan. Ja siks kun, jos en erehdy, säästin jo näinkin. Se, minkä olin jo ihan unohtanut ja mikä mua oli tähän asti pidätellyt on se, että tämän palveluntarjoajan laskut veloitetaan suoraan luottokortilta. Onneksi nyt oli tilaa, koska olen pyrkinyt maksamaan tileiltä takaisin heti sen, mitä olen kuun aikana käyttänyt. Myöskin pitää muistaa heti kuun alussa laittaa ylimääräistä arviolaskun verran tai maksaa heti laskutuksen jälkeen tarkka summa, jottei visansaldo aina vaan junnaa paikallaan.

Kaikkein tunnepitoisin ja turhin kulu on ollut Vau-kirjan jäsenyys. Sen aloitin esikoisen synnyttyä, paketit ovat tulleet hänen nimellä ja vielä viime vuoteen asti paketin tulo aiheutti aina pienen hypetyksen. Ehdottelin paketin lopettamista jo syksyllä, mutta silloin en itse ollut vielä valmis siihen vaikka lapset ehkä olisivat jo myöntyneet. Nyt kuitenkin säästöpuuskassa ehdotin asiaa uudestaan ja epäröimättömien kyllä-vastausten jälkeen nappasin jäsenyyden lopetetuksia. Säästöä vajaa 25€/5vkoa. Yritän nyt lohduttaa itseäni sillä, että meillä on kirjoja aika paljon, poika oppii kohta lukemaan ja koulun kanssa samassa rakennuksessa on kirjasto ja kirjoja saan ostettua myös kirja-aleista (en tosiaankaan edes noin isolla summalla, kuin mitä noihin on tähän asti kulunut). Joka tapauksessa lapset kasvaa ja äiti mukana ja ehkä me nyt ollaan tuosta kirjakerhosta kasvettu ulos :)

Kerroin joku aika sitten Talouden lumihiutaleet -postauksessa kyselyistä, joita naputtelen vapaa-ajallani. Olen nyt noita kyselyjä rahastanut ja palkintoja kerännyt. Selvää rahaa sain otettua ulos yht. 50€, jolla maksoin kissan erityisruokavaliopussin 10kg. Itselle jäi maksettavaa 99 senttiä. Ei ollenkaan huono juttu. Lisäksi sain 40 eurolla Tokmannin lahjakortteja, joista 20€ käytiin tänään tuhlaamassa. Lähinnä siksi, että poika oli rikkonut aurinkolasinsa ja nopeasti oli saatava tilalle uudet (1,95€) ja vähän jääkaapin täytettä otin samalla. Postissa on vielä tulossa 50 eurolla Tokmannin lahjakortteja. Jos olisi ollut mahdollisuus ottaa näitä Prismaan, toki olisin sinne ne ottanut, mutta vaihtoehdoista Tokmanni on ehdottomasti taravatalona toinen ja HM kolmas, mutta niin kauan kuin näillä on tarkoitus turvata myös perheen ruokahuoltoa taitaa vaatekaupan lahjakortit jäädä ottamatta.

Tulipas pitkä postaus ja paljon asiaa, toivottavasti jaksoitte lukea :) Nauttikaa helteestä, mutta suojatkaa itsenne. Varjossakin voi olla ihan kivaa. Muistakaa juoda ja muutakin kuin vettä. Muistakaa syödä ja esim. merisuolakiteitä kielen alle ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Ja jos alkaa olo tuntua huonolta kaikesta huolimatta, mars päivystykseen. On halvempaa käydä ajoissa ensiavussa nesteytyksessä kuin ottaa reissuun osastopäiviäkin. Pitäkää huolta myös läheisistä ja varsinkin pienemmistänne. Ugh.

tiistai, 17. heinäkuu 2018

Mitä tuli syötyä vol.2

Jatketaanpas sitten toisen viikon purkua:

9.7 iltapalaksi aamupala (eikö ookkin sekavaa :) ), aamupalaksi edellisen postauksen ale-leipiä kinkulla ja kananmunalla ja töihin mukaan kanakastiketta ja herneitä.

10.7 iltapalaksi loput leivät, töihin lähtiessä aamupala ja edelleen riitti töihin kanakastiketta ja herneitä.

11.7 iltapalaksi kävin miehen luona syömässä kaurapuuron ja leipäpalasia, töihin lähtiessä aamupala ja evääksi mieheltä otettua maksakastiketta ja perunoita. Käväisin myöskin kaupassa:

2%20vkon%20kuitti%202.jpg2.%20vkon%20ostokset.jpg

12.7 iltapalaksi söin ananaspizzan, herättyäni aamupalan ja töihin otin evääksi jauhelihapizzan.

13.7 piti käydä jo täydentämässä eli:

2.vkon%20t%C3%A4yd..jpg

Sitruunalakutuutin söin heti iltapalaksi. Lasten kanssa käytiin kissoille tuo säkki, koska postissa tulossa oleva ei ole vieläkään tullut. Illalla käytiin keräämässä lasten kanssa pulloja Ilosaarirockin ympäristöstä (heille käyttörahaa, viikkorahaa eivät nyt saa) ja samalla, kun palautettiin pullot ostettiin iltapalat:

2.vkon%20t%C3%A4yd.ostot.jpg

Eli lapsille juustohampparit, kaikille vesimelonia ja itse hotkaisin aamupalaksi jauhelihapyörykkäpussin ja mansikkatuutin.

14.7 aamupala ja lapsille rieskapalaset. Tuon sitrusjuoman otin rokkiin mukaan, siitä sain vesipullon itselleni. Rokissa söin siis talon eväitä ja lapset päivän aikana mummin ruokia. Illalla rokkitöistä tullessa ostin kuitissa näkyvät herkut ja ne hotkaistiin lasten kanssa heti kotona.

15.7 aamulla lapsille rieskat ja itse söin hapankorppupalasia. Iltapäivällä syötiin kalapuikkoja ja ranskalaisia. Ehkä siinä välissä lapset otti pillimehut ja taisi mennä jäätelöäkin jokaisen mahaan.

sunnuntai, 15. heinäkuu 2018

Mitä tuli syötyä vol.1

Kommentissa oli toivottu hieman tarkempaa selontekoa mitä tässä perheessä syödään, joten täältä pesee. Ensin tosin ajattelin, ettei tämä kuukausi ole ehkä paras mahdollinen esimerkki, koska

a) ensimmäisestä viikosta kolmisen päivää oltiin miehen eväillä

b) tästä viikonlopusta yhden päivän olin Ilosaarirockin eväillä ja lapset mummin eväillä

c) ruokaraha on minimaalinen, koska tämä äiti hassas rahaa lasten vaatteisiin (tästä lähemmin omassa postauksessa)

Mutta päätinpä kuitenkin tehdä seurannan nyt. Eli ensimmäinen viikko, olkaa hyvä:

1.7 söin juustomunakkaan ja cocktailpiirakoita aamupalaksi eli ennen töihin lähtöä. Töissä oli eväänä jauhelihakastiketta ja pikkuporkkanoita. Nämä siis jo kotona olleista ruoka-aineista rakennettuja.

1.%20vkon%20kuitti%202.jpg1.vkon%20ostokset.jpg

2.7 nöyrryin käymään kaupassa, kun meinasi eväs loppua jo ennen lasten saapumista. Tuon jätskituutin huitasin huiviin heti iltapalaksi eli töistä tullessani kuin myös lisää cocktailpiirakoita. Illalla aamupalaksi Jutta Gustafsbergin superdieettiaamupalamössön eli alla olevaa herkkua. Tätä siis tarkoittaa tästä lähtien, kun sanon "aamupala".  aamupala.jpg

Töihin taasen evääksi jauhelihakastiketta ja pikkuporkkanoita.

3.7 kävin aamupalalla miehen luona eli kaurapuuro ja pari leipäpalasta höysteillä aamulla ja iltapäivällä uusia perunoita ja kalaa. Illalla tein mulle ja lapsille makaronilaatikon. Tuohon laatikkoon meni toinen tarjousmaidoista, muutoin ainekset olivat jo kotona. Samana iltana tuhottiin tuo pullapitko, kun äiti tuli käymään. Töihin sen ajattelin, mutta en muistanut :)

4.7 normaalissa vrk-rytmissä, joten mulle aamupala ja lapsille aamulla hapankorppua höysteillä (toiselle kinkkua ja toiselle juustoa) sekä maitoa. Päivällä makaronilaatikkoa. Illalla keitettyjä kananmunia, kuvassa olleita leipäviipaleita (jotka jäi äidin syötäväks) ja hapankorppuja. Joo, en jaksanut panostaa hirveästä tähän ruokailuun.

5.7 aamulla söin vanhaks menossa olleen raejuustopurkin. Luulisin lasten syöneen hapankorput, en muista eikä kalenterissa lue. Päivällä söivät hampurilaiset (itse paistoin pihvit pakkasesta ja sulatin sämpylät eli ainekset oli jo valmiina) ja itse lopettelin makaroonilaatikon. Illalla olivat lapset ukin eväillä ja mulle mies kokkas.

6.7-8.7 siis oltiin miehen eväillä. 8.7 illalla aamupala ja töihin evääksi kanakastiketta ja herneitä.

Pienesti jouduin täydennosostoksia tekemään viikon aikana:

1.vkon%20t%C3%A4yd.ostokset.jpg

ja kyllä, siellä näkyy Prisman käynnin yhteydessä täysin turha, mutta ah, niin mieltä ylentävä jäätelöostos. Se oli herkkua!

Huomaan kyllä itsekin, että ostoksista puuttuu hevi-osasto kokonaan. Lähinnä siksi, että joskus niitä menee ja joskus ei. Tiedän aika hyvin mikä meillä tekee kauppansa ja muuta on turha ostaa happanemaan. Kuitenkin hinta vaikuttaa paljon milloin ostan mitäkin, alennukset varsinkin ja töistä tullessani en välttämättä jaksa paneutua asiaan sen enempää varsinkin, jos kotona muistelen olevan jotain valmiina.




lauantai, 7. heinäkuu 2018

S-pankki

Olin jo pitkään miettinyt, josko vaihtaisin kaikki päivittäiset asiat s-pankkiin. Pidän s-ryhmän toiminnasta, imagosta ja s-pankki on tuntunut jotenkin ihmisläheisemmältä kuin muut pankit. Vaihto tyssäsi siihen, kun en viime vuonna saanut visakorttia tästä pankista. Kuitenkin perustin muutaman säästötilin eri tarkoituksille eli keräsin puskuria sekä säästin leikkausta ja osakesijoittamista varten (eli suoria osakeostoja varten, odottelin Nordnetin tarjousta ja tarpeeksi suurta kiinnostusta etsiä jokin hyvä yritys, johon sijoittaa).

Tuo oli siis mielikuva pankista ennen keskiviikkoa. Keskiviikkona yritin siirtää rahaa pois, jotta saisin lunastettua auton huollosta, mutta ohjelma löi pankkitunnukseni lukkoon. Torstaina kävin yhdessä s-pankin toimipisteessä, jossa virkainnokas pankkivirkailija ei suostunut tekemään mitään asian eteen, kun huomasi henkilökorttini vanhentuneen viime vuonna. Ja voin vannoa, että olen aiemminkin asioinut toisissa pankeissa paljonkin vanhemmalla henkilökortilla. Tuosta suivaantuneena (3 tunnin yöunilla) kävin myöhemmin päivällä toisessa s-pankin toimipisteessä. Tyhjensin ja lopetin kaikki paitsi bonuksienmaksutilin. Avattiin tunnukset uudestaan (uudesta avainlukulistasta olisivat veloittaneet 5 euroa, en sitä tilannut) ja nyt kun kokeilin päästä pankkiin, tunnukset ovat edelleen lukossa.

MISSÄÄN PANKISSA. EI. OLE. KÄYNYT. NÄIN. IKINÄ!

VITUTTAA.

Rahat saavat nyt muhia reissuun asti kotona kirjekuorissa.

kirjekuoret.jpg

Kuvassa näkyy myös autoremontin hinta. Puskurista siis sen maksoin ja 229 euroa siitä kärsin.

 

Jonkin aikaa olin jo miettinyt miten järkevää on pitää sellaistakin summaa pankin tilillä, jossa tuotto on lähes ei mitään, joten nyt päätin laittaa Seligsonin rahastot taas ojennukseen ja käyttöön. Puskuria alan kerätä Euro-obligaatio -rahastoon, leikkausrahoja kerään Suomi-rahastoon (katotaan nyt onko 5 vuoden päästä tärkeämpää se mitä rahastoon on keräytynyt vai sen leikkauksen toteutuminen) ja se mitä keräsin suoria osakeostoja varten menee tästä lähtien Global brands 25 -rahastoon. Lisäksi siirsin pennoset Rahamarkkina AAA - ja Euro bond -rahastoista Euro-obligaatio -rahastoon. Samoin siirsin Phoenix-rahaston sentit Phoebus-rahastoon, joka jäi nyt ainoaksi aktiiviseksi rahastoksi.

torstai, 5. heinäkuu 2018

Jaksamisesta

Aika monessa postauksessa on taitanut vilahdella mun jaksamis-ongelmat, joten ajattelin hieman avata minkälainen laiskamato täällä kirjoittelee. Ensin ajattelin, etten mainitse ongelmaa nimeltä, mutta toisaalta tästä löytyy netistä niin vähän tietoa, että ehkä tämä postaus auttaa jotakuta saman ongelman kanssa painivaa eteenpäin. Mulla on hypersomnia. 

Tiedän ja ymmärrän, ettei tuo sano kenellekään mitään, mutta samassa sarjassa ollaan narkolepsian ja väsymysoireyhtymän kanssa. Ja toisaalta ei kuitenkaan olla.

Mulle selitti neurologi asian niin, että tarviin unta muita enemmän eikä asiaa helpota sekään, että tykkään nukkua. Normaalisti ihmisille riittää puolen tunnin päiväunet, minun päiväunet ovat olleet 2-3 tuntia eivätkä ne todellakaan virkistä vaan lähinnä olen ihan sekaisin ja puolinukuksissa koko loppupäivän. Pisimmät yöuneni ovat olleet 17 tuntia. Elämäni aikana olen nukkunut jokaisessa liikennevälineessä (paitsi polkupyörällä polkiessani), kokouksissa, työpaikalla, ihan missä vain. Hyvänä päivänä olen virkeä keskipäivästä myöhään iltaan, huonona päivänä lasken heti herättyäni aamulla milloin voin seuraavan kerran nukkua edes vähän. Useimmat päiväni elän samassa sumussa, mikä vie normaalin ihmisen illalla nukkumaan.

Liiallisen unentarpeen lisäksi tämä vaikuttaa elämääni monella muulla tavalla. Jos olen väsynyt, en muista mitään, en pysty suunnittelemaan mitään, en jaksa edes keskustella järkevästi. Ekstemporemenot ovat kohdaltani melkeinpä poissuljettuja, koska en jaksa. Jos meillä on jokin meno ja varsinkin aamulla aikaiseen, minun pitää tietää se todella ajoissa ja joka päivä motivoida ja muistuttaa itseäni, että meno on tulossa, että sinne pitää mennä, että sitä en voi jättää välistä. Että en voi jättää koko elämää välistä, koska niinhän siinä kävisi, jos antaisin tälle väsymykselle periksi. Lapset kasvattaisivat itse itsensä, tai mikä pahempaa joku vieras kasvattaisi heidät, sosiaalinen elämä (sekin vähäinen, joka vuorotyöntekijällä on) kuolisi lopullisesti pois enkä ikinä saavuttaisi mitään niistä asioista, joita haluan kokea ja tehdä.

No miten tämä sitten eroaa muista "univammoista"? Narkoleptikko nukahtaa just tasan silloin, kun nukahtaa. Hän voi pudota jaloiltaan nukkumaan eikä hänellä ole ajo-oikeutta diagnoosin saannin jälkeen. Hypersomniaan ei liity katapleksioita, minulla on edelleen ajo-oikeus vaikka pitkiä matkoja ei suositella ajettavaksi ja tunnistan milloin aion nukahtaa ja voin yrittää tehdäkin jotain asialle (monta sivun reunaa on koulussakin tullut piirreltyä...). Väsymysoireyhtymää sairastava taasen ei ainakaan lehtijuttujen perusteella saa oikein mitään tehtyä. Tai jos saa yhden asian hoidettua niin se päivä on sitten taputeltu hommien osalta. Liikuntaa on ihan turha haaveillakaan harrastavansa. Toki itsekin lepäilen kotihommien välissä, mutta saan ne siltikin tehtyä. Saan käytettyä lapset harrastuksissaan, puuhapaikoissa, kavereiden luona yms. Eli arki ja normaali elämä pyörii. Olen vain joutunut karsimaan ei niin tärkeät asiat minimiin eli mitään viikkosiivousta meillä ei harrasteta vaan siivoan sen mukaan, kuin jaksan. Päivän ruoka riippuu siitä, miten jaksan seistä hellan äärellä (joskus tehdään enemmän, toisena päivänä ei onneksi tarvitse tehdä mitään) yms. Itsestäni ja omasta jaksamisestani huolehdin juuri sillä, etten huolehdi liikoja.

2015-2017 toimin yrittäjänä. Olin silloin niin stressaantunut kaikesta, että nukuin yössä 3-5 tuntia. Voit arvata, että väsymyksen voimalla mentiin silloin. Tuon takia päätin ennen vuosi sitten aloittamaani kesäpätkää, että olisin ollut kesän lomalla ja vain levännyt. No, se suunnitelma kuoli omaan mahdottomuuteensa. Kesän ajan olin kolmivuorotyössä, mikä sekoitti minut entisestään. Illasta-aamuun vuorojen välissä en kerennyt nukkua kuin pari tuntia ja lopulta en aamuvuoroa vasten (oli edeltävänä päivänä ollut mikä vuoro tahansa tai vapaa) saanut nukuttua paria tuntia pidempään vaikka olisi ollut mahdollistakin. Väsyin siis todenteolla ja lääkärin kanssa päätettiin, etten viime vuoden loppukesästä lähtien ole tehnyt aamuvuoroja ollenkaan.

Vaikka tämä hankaloittaakin elämääni monilla tavoilla, tämän kanssa olen oppinut tulemaan toimeen. Ja mitä ilmeisimmin saan eli joudun opettamaan myös lapsiani. Minulle sanottiin, ettei tämä olisi periytyvää, mutta selviä merkkejä ainakin joistakin piirteistä näkyy jo lapsissani. Siinä mielessä heillä on parempi tilanne, että tiedän vahtia tämän osalta aika tarkallakin silmällä ja tiedän kiikuttaa ne lääkäriin paljon itseäni aikaisemmin. Tämä on taas vain yksi ongelma muiden joukossa ja meidän perhe selviää siitäkin myös siksi, koska on pakko.

 

Edit: lopputekstiä muutettu.