tiistai, 3. joulukuu 2019

Marraskuun kuluseuranta.

Tulot: 3006,12€

Velat: 1259,25€

Ruoka: 247,03€

Budjetoidut menot: 946,54€

Budjetoimattomat menot: 364,66

Säästöön: 105

Tuloja oli asumistuki, elatusmaksut ja lapsilisät, lokakuun päivärahat, keikkapalkka ja ystävän maksama velka (jota siis tästä lähtien tulee joka kuukausi tietty summa 9.000 euroon asti).

Ruokakulut pysyivät mukavasti kurissa. Hyvä näin.

Budjetoituihin menoihin sisältyy 694,17€ vuokra, lasten vakuutus 75,65€, oma vakuutus 29,39€, silmälasien osari 44,05€, 28,40 sähköä, 8,25€ pojan puhelimen osari, ja puhelinlasku 54,64€ sekä netflix 11,99€.

Budjetoimattomiin kuluihin sisältyy 62,82€ poliklinikkamaksu ja apteekki, 110,19€ auton kuluja, , 52,10€ joululahjat, 42€ vaatteet, joiden postareihin meni 17,80€ (että onko se huutiksesta ostaminen niin paljon halvempaa...) 33€ Arcticin tilaus, 30€ hiihtovälineet lapsille, 23,85€ lahjat, 16,10€ kotisälä, 10,75€ lelut, 9,90€ hygienia.

Säästöön 75€ Nordnettiin, 10€ paypal tilille (säästän kissapuuhun) ja 20€ seligsoniin. Vihdoinkin.

Säästötilanne:

- OP 115€.

- Seligson 810,16€

- Nordnet 984

Tässä kuussa rahaa kuluttamattomia 0-päiviä on ollut 4 kappaletta. Käytännössä siis joka päivä on tullut ostettua jotain tai maksettua joku lasku.ku

maanantai, 2. joulukuu 2019

Tilanne marraskuun jälkeen.

Tästä aloiteltiin marraskuu:

- pankkilaina 9071,29€, lyhennys 260€/kk (loppuu joskus, koska lyhennysvapaa)

- OPR-luotto 7957,27€, lyhennys 277,61€/kk (loppuu 5/2023)

- pankkilaina 3497,47€, lyhennys 220€/kk  (loppuu 2/2021, paitsi, että tarkoitus on taputella tämä jo ensi keväänä.)

- Kirjanpitäjän laskut 4542,68€ (loppuu mahd. pian)                               

- Bank Norwegian 4715,16€, lyhennys 3% (loppuu 11/2024 ehkä...)

- Työntekijöiden palkkasaatavat 996€ (loppuu mahd. pian)

- kulutusluotto 4076,64€, lyhennys 120€/kk (loppuu 4/2022 tai sitten ei...)

- Bigbank 1926,73€ lyhennys 66,87€/kk (loppuu 10/2023)

- Visa 1994,89€, lyhennys 60€/kk (loppuu ehkä joskus tai sitten ei.)

- Tuohi 1408€, lyhennys 67€/kk (loppuu 3/2022, no ei kyllä lopu.)

Lainoja maksettu 1259,25€ ja jäljellä ois 39307,24€. Nyt ei tarvii kysellä lyhenikö ne? Kyllä ne lyheni aika mukavalla summalla. Puoliväliin matkaa 5686,21 euroa.

Sitten pitäisi aloitella tämän vuoden viimeinen kuukausi:

- pankkilaina 9071,29€, lyhennys 35€/kk (loppuu joskus, koska lyhennysvapaa)

- OPR-luotto 7844,81€, lyhennys 277,61€/kk (loppuu 5/2023)

- pankkilaina 3086,76, lyhennys 220€/kk  (loppuu 1/2021 päivitän tähän tästä lähtien maksusuunnitelman mukaisen loppumisajan vaikka tavoite on maksaa paljon nopeammin pois.)

- Kirjanpitäjän laskut 4492,68€ (loppuu mahd. pian)                               

- Bank Norwegian 4656,08€ lyhennys 3% (loppuu 11/2024 ehkä...)

- Työntekijöiden palkkasaatavat 936€ (loppuu mahd. pian)

- kulutusluotto 3956,64€, lyhennys 120€/kk (loppuu 4/2022 tai sitten ei...)

- Bigbank 1900,09€ lyhennys 66,87€/kk (loppuu 10/2023)

- Visa 1994,89€, lyhennys 60€/kk (loppuu ehkä joskus tai sitten ei.)

- Tuohi 1368€, lyhennys 67€/kk (loppuu 3/2022)

keskiviikko, 20. marraskuu 2019

Mitä meistä jää?

Muistatteko ne elokuun kuluseurannassa olleet 7,50 euron maskit? Nyt muistan mitä ne olivat :D

Syyskuun alusta lähtien olen ollut setvimässä erästä jäämistöä jo etukäteen (eli ei ole vielä kuolinpesä kuitenkaan). Tätä ollaan tehty jo nyt, koska lain mukaan voin ja jotta asunnon asukkaalla olisi edes jonkinlaiset edellytykset elää asunnossa ja vaikka laittaa esille omiakin tavaroitaan saati että saisi niille kaappitilaa. Lisäksi ajatuskin siitä, että koko ruljanssi pitäisi tehdä perunkirjoitusaikarajoissa, on alkanut rojun koluamisen keskellä tuntumaan aika mahdottomalta ajatukselta. En ymmärrä miten jotkut setvivät ja tyhjentävät täyteen pakattuja omakotitaloja kolmessa kuukaudessa, kun ei tuo yksi huoneistokaan tunnu tyhjenevän vaikka siellä olen nyt viettänyt monta iltapäivää. Ja tulen vielä viettämään monta monituista iltapäivää.

Toki jonkun verran on löytynyt säilytettäviäkin asioita joko tunnearvon tai rahallisen arvon vuoksi, mutta kyllä tuon projektin aikana on pikku hiljaa valjennut muutama asia:

1. Meistä jää jäljelle pölyä, roskaa, muovikasseja, nenäliinoja, lumppuja, kirjoja, valokuvia ja ehkä jokunen yllätyskin. Aika vähän loppujen lopuksi on ollut sellaista, mitä voisi kirpparille ajatella vievänsä.

2. Pesän tyhjennys on yllättävän ketuttavaa hommaa. Ymmärrän kyllä, miksi asunto on siinä kunnossa kuin se on ja miksi roskaa ja rojua on niinkin paljon, mutta ymmärryksestä huolimatta ketutuskäyrä on joka kerran ja koko ajan huipussaan.

3. Omaan kotiini en säästele mitään mikä ei toimi/millä ei ole jokin selvä käyttötarkoitus. Jonkin verran tunnepitoisia asioita löytyy omasta kodistani tälläkin hetkellä, mutta minimalismi, päätös siitä, että nykyiset huonekalut muuntuvat seuraavan kymmenen vuoden tarpeisiin, kaappien ja laatikoiden läpikäyminen edes kerran vuodessa ja lasten opettaminen samaan karsintaan todennäköisesti ehkäisee kaappien täyttämistä äärimmilleen.

4. Minusta jää todennäköisesti jäljelle pölyä, lumppuja, paljon kirjoja, paljon valokuvia ja valokuvakirjoja, omat päiväkirjat, blu-ray-levyjä (sekä lasten että aikuisten), lasteni leluja, askarteluja yms. tunnepitoisia juttuja ja toivottavasti sijoitusomaisuutta. Sekä tämä blogi :)

Tämä pikku projektin poikanen on kyllä vahvistanut sitä, että kannustan jokaista raivaamaan omat rojunsa jo elinaikanaan. Kuolinpesäsiivous on myös erinomainen matka omien kaappien lisäksi omaan menneisyyteen, jos tuntee tarvetta heittäytyä nostalgiseksi. En sano, että heittäkää KAIKKI pois, ettei jää jälkipolvien vaivaksi mitään, mutta sanon, että karsikaa jo valmiiksi. Eivät perijät tarvitse jokaista pankin nostokuittia tai taloyhtiön kokouskutsua vuodelta kirves ja kuokka. Ne kaikkein henkilökohtaisimmat ja tunnepitoisimmat tavarat voi toki jättää myös jälkipolvien ihasteltavaksi, varsinkin jos haluat heidän oppivan tuntemaan sinut aiempaa paremmin ja kieltämättä näin jälkipolven roolissa on ollut kiva katsella löytyneitä valokuvia ja varsinkin niitä kaapin perukoilta löytyneitä yllätyksiä.

keskiviikko, 6. marraskuu 2019

Alle neljänkympin!

Hallelujaa ja hellurei! Vihdoinkin voin sanoa, että neljäkymppiä on taakse jäänyttä elämää. Eilisiltana velkasaldo laskeutui kolmekymppisiin. Jippii!

tiistai, 5. marraskuu 2019

Vuodenloppu lähestyy, oisko töitä?

Loppuvuodesta ei tarvitsekaan odotella mitään ylimääräisiä tuloja, ellei ihan puskista iske jotain täysin uutta juttua. Siun sotella alkaa yt-neuvottelut ja joululistoille haetaan tekijöitä vain maakuntien toimipisteisiin. Eli keskussairaalaan ja Siilaisille ei ole paikkoja auki. Eli ne paikat, joihin olisin voinut vielä itseni kuvitella ovat poissuljettuja. Maakuntien toimipisteissä on pitkäaikaisia hoidettavia eli fyysisesti raskaampaa työtä ja viimeisimmästä sijaisuudesta opin viimeinkin sen, että niitä en kestä. Keskussairaalassa työ on kevyempää, vaihtelevampaa ja potilaat ovat vielä omatoimisempia ja jos eivät ole, nostoapua saa paljon helpommin, kuin pienemmissä paikoissa (eikä johdu kollegiaalisuudesta vaan kaikki hoitajat ovat kiinni ihan samoissa tehtävissä toisten potilaiden kanssa). Toisaalta en pidä tuota tilannetta hirveän suurena pettymyksenä. Oma tavoitteeni on olla kolmivuorotyökuntoinen kesäsijaisuuksien jakoon mennessä. Ansiosidonnaista päivärahaa on omien laskujeni mukaan jäljellä enää ensi kesäkuu + heinäkuusta 12 päivää, jos siis en eväänikään liikauta ennen päivärahan loppumista. Uuden työssäoloehdon kertymiseen tarvitsen vielä 10 viikkoa töitä. En tiedä mistä olin saanut päähäni, että ansiosidonnaista riittäisi vielä elokuulle asti, jos ei pidemmällekin, mutta nyt vähän luulen, että tulee kiire saada kasaan puuttuvat 10 viikkoa. Vaikka kolmivuorotyöstä tulevat päivärahat ovat pienemmät, kuin yötyöstä lasketut, mikä vain on parempi summa kuin Kelan maksama päiväraha. Jottei nyt ihan superlusmuilijan taktikoimiselta ala kuulostamaan: työpaikkoja on haussa, uusia suunnitelmia mielessä ja hoitsun hommatkin kelpais, jos ei tarvii rikkoa itteesä kaupan päälle.

Tänä syksynä on pikku hiljaa alkanut paljastua, mikä minun työkuntoni on vienyt alaspäin. Unitutkimuksissa vahvistui hypersomniadiagnoosi, mutta uutena juttuna löytyi keskivaikea uniapnea. Tuo uniapnea selittää monia oireitani ja juuri alkaneen c-pap-hoidon pitäisi vaikuttaa sekä päänsärkyihin että muistiin. Toivon, että tuo myös vaikuttaa alaspäin menneeseen mielialaani. Toiveet tuon hoidon suhteen ovat korkealla myös siksi, että haluaisin harrastaa liikuntaa. Tähän asti jaksaminen liikunnan suhteen on rajoittunut hengittämiseen, mutta haluaisin todella kovasti jaksaa tehdä muutakin. Hitto, MUISTAA tehdä muutakin. Lisäksi yllätysbonuksena näyttäisi olevan positiivinen vaikutus käsikipuihini. 

Mutta ei se mitään. Monta vuotta olen haaveillut, että voisin olla joulukuun ilman töitä. Ei tarvitsisi sumplia millä konstilla ja kuka pääsee lasten menoihin ja voisin odottaa joulua ihan rauhassa. Nyt se näyttää toteutuvan ja pitäisi toimia ihan nykyisillä tuloilla. Joululahjoja olen jo ostanut, joten kaikki tästä eteenpäin on ekstraa (ja paketteja tulee kummeilta ja isovanhemmilta). Lapset suunnittelivat joulun ruokalistan (aika halvaksi tulee, jos niillä mennään, mutta en ole moneen vuoteen enää panostanut ruokiin vaan lahjoihin) ja isänsä hoitaa pukin käymään. Tuokin pukki...voi apua. Ensin lapset päättelivät, että tontut eivät tee lahjoja, että pukki käy kaupassa. Sitten päästiin siihen, että pukki käy ne ihan vaan rahalla ostamassa ja varsinkin siihen, että kuka ne rahat antaa (äiti). Tänä vuonna päästiin jo siihen, että ei siellä kaupoilla juokse mikään punanuttu vaan äiti ottaa toivelistat ja ostaa lahjat. Mie jo luulin, että asia oli tällä taputeltu, mutta EI. Joulupukin pitää käydä, koska miten he muuten SAISIVAT ne lahjat! Eli se pukki pyörii vielä kuvioissa lahjojenantajana. Joskus luin, että välissä on sellainen vaihe, että lapset haluavat varmistaa lahjojen saamisen ja siksi näyttelevät uskovansa pukkiin vaikka vanhemmat jo tietävät, että ei ne enää usko. Me kai ollaan nyt jossain tuommoisessa vaiheessa. No on tällä äidin osuuden paljastumisella ollut ainakin se positiivinen vaikutus, että lasten toivelistat ovat lyhentyneet monesta sivusta yhdelle sivulle ja ovat paljon realistisempia ja mietitympiä. Eivät enää toivo joka ikistä lelua jonka näkevät missä vaan vaan semmosia, joita olen kuullut aiemminkin olevan toiveissa. Kieltämättä kivempaa on ostaa paljon toivottua, kuin hetken mielijohteita, joilla on tapana jäädä aika nopeasti pois leikeistä.