maanantai, 12. marraskuu 2018

No töitä kai sitä sitten taas...

On ollut vähän tahmee alkukuu. On tuntunut, etten jaksa mitään ja varsinkin, ettei mulla ole oikein mitään kirjotettavaa tänne, mutta tämähän ei pidä paikkaansa.

On tullut taas shoppailtua. Lapsille tilasin HMltä ale-vaatteita ja samalla itsellekin. Cellbesiltä tilasin myös. Mutta. HMn vaatteita en pitänyt yhtään (lapsillekin vain muutaman) ja Cellbesin paketista sovitinkin vain pari vaatetta. Jotenkin tuli suoranainen katumus, että olin mitään edes tilannut, en halunnutkaan tehdä enää yhtään vaatevelkaa ja varsinkin vaatteiden laatu on miusta huonontunut entisestään, joten ehkä nuo nettikaupat on nyt nähty. Laskua on siis tulossa vain HMltä lasten vaatteista. Lindexillä tuli käytyä ihan kivijalkakaupassa alet koluamassa ja tänään sain kolmenkympin laskun tuosta reissusta. Lisäksi tilasin joululahjaksi kummituspaidat ja nämä on jo maksettu joulutililtä. CDon.comin alesta löysin etsimäni merkkiset lasten talvikengät, joten ne kotiutin myös. Näihinkin raha löytyy tililtä tai tulevista rahoista, ei tarvitse tehdä velkaa näistäkään. Vielä lasten valokuvat kunhan saan tilattua ja maksettua niin hyvä, mutta kaikkein paras, jos pääsen joululahjaostoksista niin, etten tee niistä yhtään velkaa. Tuon jos klaaraan niin rasti seinään!

Kasken työhakuvalmennuksessa oli nyt kolme ryhmäpäivää viime viikolla ja tällä viikolla vielä kaksi ryhmäpäivää. Nyt on laitettu työnhakupaperit uuteen uskoon eli ansioluettelo on päivitetty, mutta hakemuksiani kovasti kehuivat, joten pitää vaan luottaa omaan runosuoneen vastakin. Sen verran tuo runosuoni onkin tuottanut tulosta, että sain viiden viikon pätkän keskussairaalasta vaikka tiedossa on, etten aamuja tee (no, sainkin sitten ekat kaksi viikkoa pelkkää iltavuoroa, plaah) ja perjantaiksi sain kutsun työhaastatteluun toimistotöihin. Tänään käväisin tohtorin puheilla, jotta saisin uuden B-lausunnon mahdollista uudelleen kouluttautumista varten. Jos en vaikka koulua löydäkään niin ainakin on työkkärille näyttää, ettei tarvii hoitsunhommia etsiä. Lähinnä lääkäri siis tarttui käsivaivoihini ja siihen, että tämän vuoden pätkät tein särkylääkkeiden voimalla, mutta katsotaan nyt onko mitään mainintaa aamuvuorojen sopimattomuudesta. En tiedä miten tuolla toimistotöissä aamujen kanssa selviäisin, mutta ainakin haluaisin yrittää. Sitä paitsi on eri asia olla väsynyt papereiden kanssa kuin unohdella potilaiden asioita.

Seuraavat työt siis alkavat 26.11 ja siitä sitten 30.12 asti sais taas ahkeroida hoitajana. Tuommoinen pätkä ei vaikuta pätkän jälkeisiin päivärahoihin vaikka "yli kahden viikon töistä" pitääkin ilmoittaa työkkäriin ja kassaan. Tuolta ajalta ei kulu päivät ja tammikuussa putkahtaa taas muutama satanen lomakorvauksia, joille keksin kyllä sopivan kohteen (ylimääräisten lyhennysten tili :) ), joten en voi valittaa.

 

torstai, 1. marraskuu 2018

Lokakuun kuluseuranta

Sittenpä sitä pitäis katella miten on lokakuu eletty.

Tulot: 1611€

Velat: 1756,64€

Ruoka: 222,14€

Budjetoidut menot: 817,31€

Budjetoimattomat menot: 406,63€

Säästöön: 85€

Tuloja oli päivärahat, asumistuki, lasten elatusmaksut ja lapsilisät sekä jotain ihan pientä sälää.

Ruokakuluissa palattiin taas normaalin tiukkaan budjettiin. Pakastimestakin on tosin syöty, mutta vielä siellä on evästä.

Budjetoituihin menoihin sisältyy vuokra 671,20€, puhelin 52,54€, 72,67€  OPn vakuutus, sähköä 20,90 eurolla.

Budjetoimattomat kulut taisivat olla ennätyksellisen alhaiset ja olisivat olleet vielä pienemmät ilman Arcticin tilausta 181€. Muuten summa sisältää pari lahjaa, sirkuskoulun, Antti Tuiskun kirjan, kissanhoitopalkkion, lasten toppakinnasta talveksi, apteekkikäynnin ja jotain ihan pikkusälää (taas).

Lisäsin uuden sarakkeen eli paljonko meni säästöön? Aiemmin tuo luku on huidellut kahdenjapuolensadan euron tietämillä, mutta nyt yritän pitää edes tuon 85 euron säästömaksut, joista siis 3x20euroa menee meidän Nordnetin tileille ja 25 euroa menee joulu-/hupitilille. Tuon joulutilin ansiosta ollaan pystytty käymään Jumpparkissa ja Hoplopissa sarjalipuilla ja pari kertaa on käyty tänä vuonna elokuvissakin. Niillä rahoilla olen jo ostanut kolme joulupakettia per nenä enkä vielä ainuttakaan lahjaa velaksi (ehkä ensimmäinen kerta elämässä, jos ei yhtään joululahjaa ole maksussa joulun jälkeen :) ), joten tuon tilin perustaminen on kyllä kannattanut.

Säästötilanne:

- OP 1175,81€

- Seligson 472,58€

- Nordnet n. 765€

Nää on jotenkin niin hienoja lukuja. Olen hieman ylpeä siitä, että olen tässä tilanteessa kuitenkin pystynyt säästämään ja pienesti jo sijoittamaankin. Luulen, ettei ihan jokaiselta tämmöisessä sotkussa tarpovalta tuommoinen onnistuisi...

keskiviikko, 31. lokakuu 2018

Tilanne lokakuun jälkeen.

Se ois aika taputella lokakuu, joten:

- pankkilaina 11524,29€, lyhennys 260€/kk

- OPR-luotto 9229€, lyhennys 277,61€/kk

- pankkilaina 5255,84€, lyhennys 86€/kk

- Kirjanpitäjän laskut 5521,65€

- Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Varma 1183,23€ (1183,23€ 30.6.2019)                                         

- Bank Norwegian 4501€, lyhennys 3%

- Työntekijöiden palkkasaatavat 1957€

- kulutusluotto 3673€, lyhennys min. 105€/kk

- Bigbanks 2238,98€ lyhennys 66,87€/kk

- Visa 1735€, lyhennys 60€/kk

- Tuohi 1238,52€, lyhennys 58€/kk

- Lindorff 704,73€, lyhennys 44€/kk

Velkoja maksettu tässä kuussa 1756,64 euroa eli jokaisen lainan erä on maksettu ja vähän lisääkin. Summan selittää se, että nostin sekä ylimääräisten lyhennysten säästöt että kulutusluoton käyttövaran ja maksoin Lindorffin huitsin kuuseen. Jäljellä on 48027,17 euroa.

Marraskuulle mennään näillä:

- pankkilaina 11301,29€, lyhennys 260€/kk

- OPR-luotto 9141,1€, lyhennys 277,61€/kk

- pankkilaina 5183,68€, lyhennys 86€/kk

- Kirjanpitäjän laskut 5521,65€

- Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Varma 1183,23€ (1183,23€ 30.6.2019)                                         

- Bank Norwegian 4431,41€, lyhennys 3%

- Työntekijöiden palkkasaatavat 1776€

- kulutusluotto 4206,87€, lyhennys min. 105€/kk

- Bigbanks 2214,52€ lyhennys 66,87€/kk

- Visa 1827,42€, lyhennys 60€/kk

- Tuohi 1240€, lyhennys 50€/kk

Jostain syystä Tuohi junnaa paikoillaan, en tiedä katoinko viime kuussa väärin jäljellä olevan summan. Visa pyrkii kasvamaan vaikka moneen otteeseen laitoin "säästöistä" takaisin sen mitä olin kortilla höylännyt. Tällä hetkellä olen visalle "auki" 161 euroa. Periaatteessa tuon summan voisin laittaa säästöistä, mutta katotaan nyt...

 

 

maanantai, 22. lokakuu 2018

Mitä ihmettä?

Yllättäen ja pyytämättä meidän kadun varressa seisoo auto, jonka avain on mun taskussa. Auton käyttö on mulle ainakin toistaiseksi ilmaista, edes kolareista ei tarvitse kuulemma huolehtia. En nyt tiedä miten tuohon suhtautuisin. Toki auto mahdollistaa paria kilometriä pidempiä matkoja, nyt kun pyöräilykuukausien aikana on paljastunut poikasella olevan jonkinlaista terveysongelmaa pitkäkestoisen kestävyysliikunnan kohdalla, mutta en ole ihan varma, että sitä oisin oikeasti tarvinnut muutamaa päivää enempää koko syksyn aikana. Lisäksi auto on lasten isän antama, joten en luota siihen, että ratkaisu olisi kovinkaan pysyvä. Joka tapauksessa se nyt tuolla ulkona on, joten olkoon. Muistaakseni syyssateessa on kivempaa ajella autolla kuin pyörällä.

Oman auton oletin voivani ottaa takaisin liikenteeseen, jos olisin aloittanut jonkin koulutuksen. Aiemmin koulutuksista sai ylläpitokorvauksen päivärahan päälle ja esim. sairaanhoitajan tutkintoni tein kokonaan ansiosidonnaisella päivärahalla. Nykyisin näyttää olevan niin, että omaehtoisesta koulutuksesta ei saa tuota ekstrarahaa eikä päiväraha jatku koulutuksen loppuun asti vaan päivät kuluvat normaalisti. Toisin sanoen jo vuoden mittainen koulutus, jota vähän mietiskelin, jäisi kesken tai tippuisin Kelan korvauksille, jos sen haluaisin suorittaa loppuun asti. Olisin siis auton kulut pystynyt kattamaan tuosta kulukorvauksesta (vai ylläpitokorvaus vai mikä lie 9€/pv -raha onkaan), mutta ilman sitä ei taida onnistua. Lisäksi siihen olisi ehkä pitänyt ostaa talvirenkaat, jotka olisin joutunut maksamaan puskurista. Muutoinkin olen auton laittamisista velkaa isälleni 623 euroa, jotka hän jostain syystä on päättänyt unohtaa. Sinänsä joo, ettei tarvitse miettiä milloin tuonkin summan saan raavittua kasaan, mutta sinänsä ei, koska haluan maksaa ne tavalla tai toisella takaisin.

Mulla on nyt viikon verran ollut tosi synkkä mieli tämän sotkun kanssa. Koko ajan olen pyöritellyt mielessä vieläkö keksin jotain millä saisin kuukausierää pienennettyä, mutta mitään, mistä olis sen suurempaa hyötyä ei tule enää mieleen. Yritän nyt vain muistaa, että tätä kestää enää neljä vuotta. Se on lyhyt aika varsinkin ulosottoon verrattuna, joten pitäis jaksaa. Nyt vaan tuntuu siltä, että en jaksa vaikka eihän tässä vaihtoehtojakaan ole.

torstai, 11. lokakuu 2018

Päivärahapäätös

Nyt pitää hattua nostaa Terveydenhuoltoalan työttömyyskassalle. 9.10 putkahti puhelimeen tekstiviesti, että seuraava maksupäivä on 10.10. Eli päivärahapäätöksen tekemisessä meni vain 9 päivää. En ole ikinä ennen saanut mistään kassasta näin nopeasti ensimmäisiä päivärahoja.

Päätöksen mukaan mun täysimääräinen päiväraha on 91,69€/pv. Omavastuuaika oli 3.9-11.9. Sovitteluun meni 162,74€ eli syyskuun päivärahaksi tuli 84,12€/pv. Brutto oli rapiat päälle 1000 euroa ja nettosumma 803,77€. Päätöksestä selveni myöskin ansiosidonnaiset päivät: 400 päivää saan nauttia paremmista päivärahoista, sitten siirtyisin Kelan asiakkaaksi. Itsehän oletin tuon luvun olevan 300 päivää eli ensi kesäkuu olisi ollut viimeinen ansiosidonnainen kuukausi, mutta nyt jakso menee pitkälle syksyyn.

Tämähän tarkoittaa sitä, että tämän kuun vuokra on jo maksettu ilman säästöihin koskemista ja ylimääräiset 130€ jäävät ruokarahaksi tai säästöön. Sen verran pieleen arvioin päivärahan, että pistin asumistuen tarkistukseen vaikka luulen, ettei sille tehdä mitään. Nettosumma kuukausittain jää n. 200 euroa arviotani pienemmäksi, mutta kyllä tämän paletin pyörittäminen pitäis silti vielä olla mahdollista.

Työrintamalla ei sinänsä mitään uutta. Kävin Kaski - miun työnhakupalvelussa ja heti ymmärsin miksi työkkärin juttuja haukutaan aika paljon. Menin tuonne sillä mielellä, että saisin jotain ihan uutta ideaa mitä voisin seuraavaksi elämälläni tehdä ja vaikka jonkinlaisen listan mitä kaikkia ammatteja tässä maailmassa on, mutta minun kanssa jutellut ihminen takertui heti sairaanhoitajan ja liiketalouden tutkintoihini. Toki niihin on helppo takertua, mutta kun itse olen vähän sitä mieltä, että jos vielä esim. koulunpenkille kiipeän niin sitten jotain ihan muuta. Lisäksi sanoin tarvitsevani apua sekä työhakemuksen että ansioluettelon päivittämisessä. Näihin onkin sitten varattu ihan ryhmäopetuspäivät ja kun en saanut syyslomalle lastenhoitoa järjestettyä, käyn nuo päivät marraskuussa. Ja sillä välin pitäisi tehdä omaehtoista työnhakua. Aha, no kiitos näistä. Jos tuon osaisin, en olisi ylipäätään tarvinnut koko käyntiä, kurssipäiviä tai koko tuota palvelua...

Oon nyt koittanut miettiä, mikä minua oikeasti kiinnostaisi ja katellut avoimia työpaikkoja. Tällä hetkellä onkin viisi paikkaa, joihin pitäisi hakemukset askarrella. Olen myös katellut muutamaa koulutusta, mutta näistä lisää sitten, jos mikään toteutuu. Lasten isän kanssa yritin keskustella poikasen iltapäivähoitoideoista, mutta se keskustelu meni huutamiseksi aiheesta "Kuinka väärin tein, kun en kuusi vuotta sitten tehnyt enemmän töitä vaan menin kouluun, mikä oli suurin syy meidän eroon!" Toisin sanoen nyxä otti haluttomuuteni toimia sairaanhoitajana henkilökohtaisena loukkauksena ja sanoutui irti suhteestamme. Vaikka tästä ei ole aikomustakaan tehdä parisuhdeblogia sen verran selvennän, että tuon (monimuoto)koulun aikaan tein myös töitä ja odotin toista lastamme (joka rikkoi multa selän ja kävelin kepeillä). Eikä se todellakaan ollut yksikään eroon johtaneista syistä. Tulkitsen tuon keskustelun siis niin, että koulutan poikasen olemaan iltapäivän muutamat tunnit yksin tai kavereiden kanssa kotona. Tällä hetkellä ollaan kavereiden kanssa päästy kahteen tuntiin.

Tänään ja vielä enemmän ensi viikolla nautin siitä, ettei mun tarvinnut vääntää kenenkään osastonhoitajan kanssa siitä, onko tällä sijaisella yhtään vapaapäivää syyslomaviikolla. Kieltämättä ollaan jokainen nautittu siitä, että äiti on ollut näin paljon ja jo näinkin pitkään kotona. Ilman oikeaa lomaa on tullut elettyä viimeiset 11 vuotta, joten nyt en suostu olemaan häpeissäni työttömyydestä tai huolissani raha-asioista tai mistään muustakaan. Tämä vapaa otetaan ihan vapaana.