Jos historia toistaa itseään, sanoisin, että seuraavan kerran kahden vuoden päästä keväällä hukkaan taas täysin suuntani kaiken suhteen kevään vyöryessä päälle kuin katujyrä. Näin tapahtui kaksi vuotta sitten ja näin tapahtui varsinkin tänä keväänä. Viimeiset neljä kuukautta on taas mennyt vatvoessa olisiko elämällä jotain muutakin annettavaa kuin excel-taulukoita, osakesijoittamisen opiskelua, lasten kanssa olemista ja vaikka ja mitä. Yllättäen tällä kertaa ajatusten kasaaminen, järjestäminen ja oman suunnan löytäminen uudelleen on kestänyt näinkin pitkään ja vaikka nyt alkaa tuntua, että homma on taas kasassa jäin pohtimaan millä keinoilla seuraavalla kerralla saisin tämän hetkittäisen hajoamisen pituuden lyhyemmäksi ja ehkä muutenkin helpommaksi hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Itselläni on ollut koko ajan varsinkin yksi "motto": elämä kantaa. Tähän olen uskonut jo monta vuotta ja tähän olen luottanut joka kerta, kun on pitänyt elämässä hypätä uuteen. Joka kerta tuo motto on myös pitänyt paikkansa, joten kertaakaan en koe pudonneeni ainakaan pohjalle asti (tiedän, esim. blogin alku saattaisi vieraille näyttäytyä, että tää tyttö putos nyt pohjalle, mutta itse en koe silloinkaan olleeni vielä siellä asti).

Toinen lause, jota olen toistellut itselleni varsinkin tämän kevään aikana motoksi asti on: muista, minne olet menossa. Tätä motivointifraasia olen hokenut erityisesti niinä hetkinä, kun omat tavoitteet ovat pirstaloituneet ja sumentuneet ja varsinkin silloin, kun tiedän, ettei sillä hetkellä edessä oleva polku ole kuitenkaan se tähän hetkeen oikea.

Kysyin tätä asiaa myös eräässä facebookin ryhmässä. Halusin lisää vinkkejä siihen, miten palata omien tavoitteiden tielle silloin, kun voisi edes kuvitella olevansa juuri selvinnyt elämän heittämistä kierrepalloista. Eräs ehkä konkreettisimmista keinoista oli ehdotus tehdä mindmap. Varsinaista mindmapia en ole elämästäni tehnyt kertaakaan, mutta tavoitekartan tein 2012 keväällä. Myöhemmin löysin tuon kartan ja huomasin, että olin saavuttanut yhtä lukuunottamatta kaikki tavoitteeni. Tuota yhtä tavoitetta en enää missään nimessä olisi edes halunnut saavuttaa, joten voin todeta toteuttaneeni tavoitekarttani. Jos joskus teen uuden, lupaan laittaa siitä kuvan tänne, mutta toistaiseksi omat tavoitteet ovat taas kuvankirkkaasti mielessä.

Toinen keino, jonka ehkä itse kokisin hyödylliseksi on palaaminen asioissa taaksepäin ja varsinkin perusasioiden äärelle. Itse tulkitsen tämän niin, että mietin mitä olin tekemässä, minne luulin aiemmin olevani menossa ja varsinkin miksi. Itse asiassa näitäkin asioita on tullut mietittyä jo ja varsinkin sitä, olenko edelleenkin tyytyväinen aiemmin asettamiini tavoitteisiin. Huomasin, että olen kyllä tyytyväinen, mutta tämän hetkinen etanavauhti antaa tilaa ajatuksille lähteä harhailemaan ihan turhille sivupoluille. Tätä olen nyt yrittänyt korjata mm. keskittymällä uusien asioiden opiskeluun.

Mielelläni haluaisin kuulla teiltä, lukijat, miten pysytte fokuksessa tai sen hävittyä löydätte sen takaisin? Mitä teette, kun elämä heittää kierrepallon keskelle naamaa, ettekä hetkeen muista mitä pitikään tehdä?