Jo viime vuoden lopulla alkoi olla sellainen olo, että kukkaronnyörejä on saatava tiukemmalle, mutta oma pää ei millään ois antanut periksi. Vuodenvaihteen jälkeen aloin taas etsiä inspiraatiota säästöaiheisista blogeista ja kirjoista. Kevään aikana luin muun muassa Julia Thurénin Kaikki rahasta (oikein hyvin kirjoitettu vaikka onkin paksu opus) ja yritin saada korvienväliäni taas oikeaan asentoon. Vaikka vaikeaa on ollut, voisin pikku hiljaa väittää, että olen onnistunut talouskurinpalautuksessa edes jonkin verran. Kulutusjuhla alkaa olla juhlittu, ulosottoerät on saatu ja se asia on loppuunkäsitelty (vihdoinkin). Lapsille on ollut ehkä minuakin vaikeampaa hyväksyä se, että jossain määrin pitää palata viiden vuoden takaiseen tarkan markan aikaan. Asian hyväksymisessa ovat kuitenkin auttaneet joka tuutista toitotettavat Ukrainassa käytävä sota ja todella reippaasti juokseva inflaatio. Vaikka alussa puhuin miten tavoitteena on se, ettei minun velat vaikuta mitenkään lapsiini, tällä hetkellä en enää voi sanoa onnistuneeni tuossa. Toki saavat edelleenkin harrastaa, mitä haluavat ja poikasen huolesta huolimatta olen luvannut, että jouluna on lahjoja, mutta tällä hetkellä perheen menojen kattaminen, jääkaapin täyttäminen ja velkaerien hoitaminen menevät esim. heidän kuukausirahojen maksamisen edelle.

Jääkaapista puheen ollen. Olen huomannut varsin mielenkiintoisen piirteen itsessäni. Nouseva ruokalasku on aiheuttanut sen, että olen sukeltanut päätä pahkaa kaikkiin keittokirjoihini ja selannut nettiä läpi etsiessäni halpoja ja maukkaita ruokareseptejä. Se on aiheuttanut myös nousevan halun leipoa ja tehdä ruokaa entistä enemmän alusta asti itse, mikä taas on aiheuttanut oudon halun kokeilla ruuan kasvattamista itse. En ole mikään viherpeukalo. Enemminkin olen onnistunut tappamaan sellaisetkin huonekasvit, joiden pitäisi olla tappamattomia. Siispä kokeiluhalun lisäksi painin itseni kanssa siitä, että en haluaisi syytää rahaa projektiin, joka todennäköisesti epäonnistuu. Mutta jos vaikka aloittais  tomaatin taimilla? Tai perunoilla? Tai onko olemassa jotain muuta idioottivarmaa ruokakasvia (ovatko tomaatit tai perunat edes helppoja kasvatettavia?)? Ja seuraavana vuonna sitten jotain lisää... Miesystävältäkin sain luvan istuttaa mökin pihaan mitä haluan. Tosin kivikkoista maata on kuulemma vastassa, mutta joku ennen häntä on istuttanut pihaan kirsikkapuita ja jotain marjapensaita, joten ei kai se ihan tuhoontuomittu ajatus ole istuttaa sinne jotain muutakin (ja jos ei maahan niin istutuslaatikoihin).

Kasvatushalun lisäksi ruokalaskun kasvaminen on aiheuttanut sen, että vatsanpohjassa asustaa pieni jännitys siitä saanko lapset ruokittua. Itsehän järsin vaikka kaurapuuroa monta päivää, jos tilanne siihen ikinä menisi, mutta lapset ei. Vaikka mitään todellista hätää ei todellakaan ole, ilmeisesti joitain häivähdyksiä lapsuudestani jääkaapista pelkkine valoineen pyrkii tällä hetkellä pintaan. Tätä olen torjunut pitämällä kotivaraa kunnossa, tekemällä hintavertailua Fiksu ruoka -ja Matsmart-tilauksia tehdessäni ja varoittelemalla lapsia siitä, että saavat tottua kasvispitoisempiin ruokiin (linssejä, papuja yms.). Tilasin siis pitkästä aikaa edellämainituista kaupoista ruokaa ja vaikka pääasiallinen tarkoitus oli tilata Halloween-juhliin edullisia herkkuja, tilasin myös töihin edullisia välipaloja (riisikakkuja ja pähkinöitä) ja kotiin linssi-, papu- kikherne- ja maissi-säilykkeitä. Kaapissa on jokunen vuosi sitten seissyt vuos toistaan kuivattuja linssejä ja kikherneitä, mutta ikinähän en saanut niistä tehtyä mitään. Nämä nyt tilaamani ovat käsittääkseni käyttövalmiita eli purkki auki ja pannulle.

Leipomis- ym. ruokaan liittyvien projektien lisäksi aloitettiin pojan huoneen uudistaminen. Budjetti tähän projektiin on mahdollisimman minimaalinen ja aikahaarukka talven yli, mutta itseni tuntien valmista pitäisi tulla sitä nopeammin mitä nopeammin löydän kaiken tarpeellisen käytettynä. Ja sitten olisikin tytön huoneen eli meidän makuuhuoneen vuoro. Tyttö on nyt viikon verran nukkunut minun vieressä, kun pojan teini-ikä alkoi muistutella tulostaan unirytmin myöhästämisellä. Pari viime aamua olen herännyt siihen, että tyttö monottaa minua milloin mihinkin eikä lopetuskäskyt auta, joten todennäköisesti tyttö saa oman parven suht nopealla aikataululla.