Säätäminen HHn kanssa loppui. Aluks meinasin, etten jaksa palauttaa ylimääräistä lelua ja toista, joka tuli vasta joulun jälkeen, mutta sitten vähän mietin. Niiden yhteishinta on kuitenkin viikon ruokaraha, joten motivaatio lisävääntöön löytyi ja palautin molemmat. Soitin vielä HHn, että mitätöivät toisen laskun niin, ettei Lindorff ala kyselemään huomautuskulujen kanssa rahojaan. Ja sitten maksoin koko jäljelle jääneen laskun. En vaihtanut mihinkään Kuukausirahaan tai osamaksuun vaan sillä Norwegianin rahalla maksoin koko laskun. Kiitos ja näkemiin.
Norwegianin rahalla on maksettu nyt paljon muutakin. Osa on mennyt ruokaan ja bensaan. Osa meni maksamattomaan IFin laskuun. Osa meni pojan synttäritarjoomuksiin. Ja osa on vielä tilillä. Tarkemmin sanoen 400€ on vielä jäljellä ja tuosta lähtis 130€ viisumiin ja 20€ rajavyöhykelupaan. Parturi itselleni ja lapsille on vasta helmikuun puolella, joten palkasta yritän saada riittämään tuohonkin. Aluksi meinasin, että vien lapset taas S-parturiin, mutta sitten taas mietin tuota hintaeroa. S-parturissa nuo päät maksaa 40€. Oppilaskampaamossa parturoivat 14 eurolla. Aika huima ero. Omasta päästä en edes tiedä enää, paljon se maksaisi kaupungilla. Oppilaskampaamo on kelvannut jo monta vuotta ja siellä hoituu väri ja leikkaus alle viidenkympin.
Oon aika montakin kertaa tässä joulukuusta lähtien miettinyt miten väsynyt olen aiemmin ollut ja miten hyvin tämä nykyinen työaika sopii mulle. Pitkät vapaat on antaneet energiaa ja aikaa kiinnittää huomiota niinkin triviaaleihin asioihin kuin auton siisteys (oon jaksanut siivota senkin), asunnon siisteys (ennen joulua siivosin ja puolivuotta mieltä vaivanneen kaapin), ja varsinkin perheen ruokinta. Aiemmin olen huomannut sen, että työpätkän aikana aika usein ja melko nopeastikin lipsun valmisruokaosaston tarjontaan ja varsinkin yövuorojen aikana olen ihan surutta turvautunut toisten äitien tekemään ruokaan. Toki siitä samasta parin euron laatikkoruuasta on ainakin aiemmin syönyt kaikki kolme henkeä, mutta ainakin tällä hetkellä taas näyttää ruoka maistuvan liian hyvin, jotta yksi 400 gramman laatikko meille riittäisi. Sitä paitsi en koe valmisruokien olevan kovin terveellisiä. Nyt, kun olen jotenkin sinut taas tämän väsymysaiheisen perussairauteni kanssa eikä enää tarvitse itkeä väsymystä aamuvuorojen jälkeen, olen jaksanut panostaa ruokahuoltoon ja olenkin ajatellut haastaa itseni muuttamaan ainakin omaa ruokailua kasvispainotteisemmaksi, herkkuja saan, jos itse niitä vaivaudun tekemään ja valmisruokia ei enää mielellään lainkaan. Muutenkin haluan järkeistää ruokalaskua sekä summaltaan että sisällöltään. Vaikka lihat ostankin -30% lapuilla melkein aina, ellen sitten muutoin tarjouksesta, esimerkiksi proteiinipitoiset välipalat alkavat olla hinnoiltaan kipurajoillani. 1,5 euroa purkistaan on minusta jo liikaa yhden ruokailukerran hinnaksi.
Löysin netistä Nina Nordlundin blogin (http://www.ninanordlund.com/blogi/), jossa lähinnä käsitellään lapsia ja rahaa ja säästämistä. Tuo on hieman saanut ajattelemaan voisiko jo tarhassa esim. viskareille tai eskareille opettaa jonkinlaisia taloustaitoja ja säästämistä. Myöskin hieman kaipaisin ekologisen ajattelutavan herättämistä. Ainakin meidän eskarissa on ollut nyt tämän talvea ruokakasvatusta, joten miksi ei noistakin aiheista saisi sinne jonkinlaista teemaa rakennettua. Tosin tällä hetkellä olen aika huono paasaamaan mitään ekologisuudesta, kun makuuhuoneessa odottaa neljä säkkiä soviteltavia vaatteita. Uutena tilattuja. Voisinko edes kirpputoreja alkaa käyttämään? Ehkä sitten, kun olen normaalimallinen M-kokoinen (eli en ikinä) ja lapset voivat etsiä itse itselleen vaatteita sieltä...
Kommentit