Nyt ei puhuta musiikista. Nyt puhutaan mun ostokäyttäytymisestä.

Mie niin ajattelin, että tänään ei tarvii kuluttaa mihinkään rahaa, mutta annahan olla. Maksoin tytön synttäripaikan varauksen ja ostettiin jo vähän karkkitarjottavaakin (kyllä, nuo säilyy tän kuukauden). Eilen hokasin Henkkamaukan alennuksen clubilaisille, joten tokihan selasin alet vaikka miten yritin muistaa, että alet on myös Juhannukselta. Ja tilasin sovitettavaa. No, jos tälle kropalle löytyy jotain pidettävää alesta niin se on syytä ostaa.

Kolme vuotta olen haaveillut ja tavoitellut sitä hetkeä, kun raaskin laittaa parvekkeen siihen kuntoon, että siellä viitsii edes käydä eli lattialaatat ja jonkinlaista istuinta olis kiva saada. Vielä en tilannut mitään, mutta sen verran halvalla löysin laatat ja riippumaton+telineen että saatan "joutua" ne tilaamaan (ei edes alesta tuolla hinnalla löydy yleensä). Jonkinlainen pöytä jos vielä joskus löytyisi...

Ja sitten ne mun jo törsäilyihin listaamat legot. Tilasin. Yhden paketin. Mutta se oli pojalle joululahja. Viime joulusta lähtien olen kuunnellut, miten joulupukki vei ristiin lahjat kaverin kanssa. Kaverinsa sai legolinnan ja poika sai autoradan vaikka toiveet oli just toisinpäin. No puolen vuoden päästä saa poikakin sen saman linnan. Ja äiti saa koota sen. Jipii! Itsellekin katselin legoja, mutta vielä yritän vastustaa kiusausta...

Mutta joo, tää on niin klassista. Kun päätin, että pistän firman pakettiin, ostin pyörän. Ja vaatteita. Ja legoja. Lähinnä sillä mentaliteetilla, että haluan, että mulle jää edes jotain kivaa niistä huolien ja vuosien stressistä. Nyt en edes tiedä, millä perustelen itselleni nuo hankinnat. Paitsi parvekkeen laiton perustelen sillä, että siitä oon jo kolme vuotta haaveillut ja sillä, että haluan sen vihdoinkin käyttöön. Linnan löysin hyvällä hinnalla ja sen oisin ostanut joka tapauksessa, joten nyt ainakin on vara maksaa se kerralla pois, kun olen töissä. Muu törsäily...no tyhmäähän tämä on. Niillä rahoilla voisin lyhentää jo olemassa olevaa velkaa, enkä heittää niitä ihan mihin sattuu.

Taitaa olla vielä vähän töitä tämän ajatusmaailman kanssa...