Taputtelin puolivahingossa itselleni kahden viikon sijaisuuden vähän kauempaa. Samaan aikaan olen yrittänyt parannella harvinaisen sitkeää syysflunssaa, joten en oikein jaksanut viime kuussa kirjoittaa mitään.

Tuon kahden viikon aikana sahasin siis autolla työmatkaa 63km/työpäivä eli bensaa sai kulumaan ihan riittävästi. Valitettavasti omaa viisumia ei ole eikä sitä tuon pätkän takia kannattanut laittaa edes hakuun eikä hänelläkään, joka yleensä auton käyttää rajalla ollut viisumi voimassa. Siispä ei auttanut muu kuin kytistää missä olis kaupungin halvinta bensaa. Voin sanoa, että ei missään. Aikalailla samoissa hinnoissa 1,55-1,6 euron litrahinnoissa pyöri kaikki asemat Joensuun ja Liperin välillä. 11 päivän aikana bensaan paloi rahaa 85 euroa, mikä on minusta ihan järkyttävä summa! Viimeiset 3 työpäivää reissasin taas Venäjän bensalla, mutta yhteensä syyskuun aikana bensaan meni järkyttävät 175 euroa, mikä onkin taas saanut miettimään haluanko pitää auton liikenteessä vai en. Bensaan menee normaalisti n. 50€/kk + vakuutus yms. toiset 50 euroa. Vai haluanko säästää n. 100€/kk, pyydellä autoa aina toisilta lainaan  ja sovitella omia menoja toisten menoihin. Haluanko maksaa aikamoisesta mukavuustekijästä 100 euroa kuukaudessa vai en? Tällä hetkellä en tiedä.

Tuon kahden viikon aikana taivuin sairastamaan yhden päivän, lauantain. En todellakaan ollut työkuntoinen ja lapsikin oli kuumeessa, joten kotiinjääminen oli enemmän kuin oikea päätös, mutta. Alle kuukauden kestäneessä työsuhteessa ei sairasloma-ajalta makseta palkkaa. Tuo menetys oli luultavasti lauantailisien kanssa n. 100€ nettona, joten tämä on ehkä ollut ensimmäinen sijaisuus missään työpisteessä ikinä, jonka melkeinpä tuomitsisin kannattamattomaksi pätkäksi. Jos jokin niin lomakorvaukset ehkä nostavat saldon plussalle, mutta enemmänkin taisi mennä kokemuksen piikkiin tämä pätkä.

Syyskuuhun mahtui myös lasten harrastusten alkaminen. Konservatorion vapaaoppilaspaikat heille sain, mikä tarkoittaa soitinopinnoissa myös sitä, että lainatusta soittimesta ei peritä vuokraa. Tosin pikkuherralle jouduin ostamaan omat rummut, koska niitä ei saa vuokrattua konsalta ja neiti sai opettajan oman erityispienen klarinetin lainaan ja vielä kaupanpäälle klarinettiin sopivia lehtiä. Lisäksi alkoi neidon sirkuskoulu kansalaisopistolla ja molemmat halusivat ja pääsivät kiipeilykurssille. Kuulin nimittäin eräällä kerralla pojan suusta taikasanat "Haluan olla parempi kiipeilijä." ja niin äimänä olin siitä, että löytyi jokin häntä oikeasti kiinnostava harrastus, että päästin suustani ulos "Haluatko kurssille? Siellä oppisi paremmaksi." ja ennen kuin kerkesin nielaistakaan molemmat sanoivat joo. Näitä kustannuksia pääsette ihmettelemään syyskuun kuluseurannassa.

Se lyhennysvapaa, josta jo lyhyesti mainitsin, toteutui sittenkin. Se katteeton erä, josta myös mainitsin muuttui sataa euroa pienemmäksi eli maksoin lyhennysvapaan kulut ja syyskuun korot. Hyvä näin. Nyt saadaan jännätä riittääkö mulla kärsivällisyys lumipallottaa pienempi pankkilaina pois kesäkuuhun mennessä vai tuleeko muka jotain tosi tärkeää hankittavaa tai jotain muuta mutkaa matkaan ( niin kuin aina). Tiedättekö, jos saisin tuon lainan pois, se ois ensimmäinen kerta tytön 3kk synttärin jälkeen, kun saisin lapsilisät johonkin muuhun käyttöön kuin tuon lainan maksuun. Se ois aika iso juttu tässä pienessä taloudessa.