Ennen kuin alan purkamaan sitä, kuinka tuohon mainitsemaani summaan on päästy, ajattelin vähän raottaa aiempia rahankäyttötapojani.

Muutin omaan talouteen 17 vuotiaana, mutta taloudellisesti itsenäinen olen ollut vasta kolmisen vuotta. Kouluvuosinani sain taloudellista avustusta isoäidiltäni, joka jatkoi rahan antamista töissä ollessanikin. Otin rahan vastaan ainakin tottumuksesta, joskus myös tarpeestakin, mutta kulutukseenhan sekin nuorella naisella meni. Sain ensimmäisen luottokortin parikymppisenä opiskelijana ja siitä lähtien siellä on ollut velkasaldoa enemmän kuin vähemmän. Luottokortin jälkeen kuvaan tulivat erinäiset osamaksutilit (vaatteita), mutta ei mitään sen suurempaa. Palkallani tulin enemmän tai vähemmän toimeen.

Kymmenen vuotta sitten menin naimisiin lasteni isän kanssa. Kummallakin oli omat rahat. Tosin minä olin opiskelija, joten hän tarjoutui kustantamaan päivittäiset kulut ja näin mahdollisti opintolainan lyhentämisen jo tuossa vaiheessa. En itse asiassa tiennyt ollenkaan, mikä oli taloudellinen tilanteemme, ei siitä puhuttu ja sen hetkiseen kulutukseen näytti rahat riittävän (vaikka sitten luoton puolella).

Opintojen jälkeen pyöräytettiin maailman kaksi lasta, joiden kulut otin minä kustannettavakseni. Tyhjensin kaikki lapsiin liittyvien verkkokauppojen alennusmyynnit puolivuosittain. Ostin valmiiksi sekä synttäri- että joululahjat monelle vuodelle. Lapseni ovat nyt 5- ja 6-vuotiaat ja viimeisimmät vanhemman vauvavuotena ostamani duplot laitoin siskon lapsille lahjaksi pari vuotta sitten. Lisäksi ostin valmiiksi montaa kokoa vaatteita. Tuo on ollut sekä siunaus että kirous ja varsinkin syy siihen miksi tuota osamaksuvelkaa on kertynyt nyt kuuden vuoden ajan kerta toisensa jälkeen. Toisaalta lapset ovat kasvaneet sen verran nopeasti, että on ollut helpotus ottaa isompaa vaatetta suoraan omasta kaapista heti kun lapsi näyttää vaihtavan kokoa isompaan. Toisaalta vaatetta kertyi jokaiseen kokoon aivan älyttömästi. Jotkut vaatteet muodostuvat lempivaatteiksi, joita pidetään aina kun mahdollista. Toisiin vaatteisiin olen kyllästynyt itsekin ennen kuin se on tullut edes käyttöön ja toisia taas ei käyttäjä itse ole halunnutkaan käyttää. Toiset vaan ovat jääneet pitämättä vaikka ovatkin olleet ihan ok. Ei hyvä.

Lasten menojen lisäksi ostelin edelleen itselleni vaatteita ja varsinkin kirjoja, kosmetiikkaa, yms. Puolisen vuotta ennen eroamme putsattiin kummankin tilanne ottamalla pankista laina ja maksettiin kaikki luottokortit ja osamaksutilit tyhjiksi. Tämä oli minulle jo toinen kerta, kun tein tuon liikkeen (ensimmäisen kerran yhdistin luotot ollessani vielä sinkku), mutta opinko tuostakaan? No en, vaikka samaan aikaan olinkin jo alkanut kiinnostua säästämisestä ja sijoittamisesta ja olinkin jo pieniä liikkeitä tehnyt asian hyväksi.

Aika tarkkaan kolme vuotta sitten kävelin lasten ja siihen mennessä kertyneiden säästöjeni ja velkojeni (myös tuon yhdistelylainan) kanssa omaan osoitteeseen. Vaikka rahatilanne ei ole hetkeäkään ollut ihanteellinen, olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että tiedän pilkulleen mikä on perheemme säästö- ja velkatilanne. Jos uppoan, voin syyttää asiasta vain itseäni. Jos selviän, olen todellakin ansainnut kaiken kehun ja kiitoksen mitä itselleni ikinä keksin.