Loppuvuodesta ei tarvitsekaan odotella mitään ylimääräisiä tuloja, ellei ihan puskista iske jotain täysin uutta juttua. Siun sotella alkaa yt-neuvottelut ja joululistoille haetaan tekijöitä vain maakuntien toimipisteisiin. Eli keskussairaalaan ja Siilaisille ei ole paikkoja auki. Eli ne paikat, joihin olisin voinut vielä itseni kuvitella ovat poissuljettuja. Maakuntien toimipisteissä on pitkäaikaisia hoidettavia eli fyysisesti raskaampaa työtä ja viimeisimmästä sijaisuudesta opin viimeinkin sen, että niitä en kestä. Keskussairaalassa työ on kevyempää, vaihtelevampaa ja potilaat ovat vielä omatoimisempia ja jos eivät ole, nostoapua saa paljon helpommin, kuin pienemmissä paikoissa (eikä johdu kollegiaalisuudesta vaan kaikki hoitajat ovat kiinni ihan samoissa tehtävissä toisten potilaiden kanssa). Toisaalta en pidä tuota tilannetta hirveän suurena pettymyksenä. Oma tavoitteeni on olla kolmivuorotyökuntoinen kesäsijaisuuksien jakoon mennessä. Ansiosidonnaista päivärahaa on omien laskujeni mukaan jäljellä enää ensi kesäkuu + heinäkuusta 12 päivää, jos siis en eväänikään liikauta ennen päivärahan loppumista. Uuden työssäoloehdon kertymiseen tarvitsen vielä 10 viikkoa töitä. En tiedä mistä olin saanut päähäni, että ansiosidonnaista riittäisi vielä elokuulle asti, jos ei pidemmällekin, mutta nyt vähän luulen, että tulee kiire saada kasaan puuttuvat 10 viikkoa. Vaikka kolmivuorotyöstä tulevat päivärahat ovat pienemmät, kuin yötyöstä lasketut, mikä vain on parempi summa kuin Kelan maksama päiväraha. Jottei nyt ihan superlusmuilijan taktikoimiselta ala kuulostamaan: työpaikkoja on haussa, uusia suunnitelmia mielessä ja hoitsun hommatkin kelpais, jos ei tarvii rikkoa itteesä kaupan päälle.

Tänä syksynä on pikku hiljaa alkanut paljastua, mikä minun työkuntoni on vienyt alaspäin. Unitutkimuksissa vahvistui hypersomniadiagnoosi, mutta uutena juttuna löytyi keskivaikea uniapnea. Tuo uniapnea selittää monia oireitani ja juuri alkaneen c-pap-hoidon pitäisi vaikuttaa sekä päänsärkyihin että muistiin. Toivon, että tuo myös vaikuttaa alaspäin menneeseen mielialaani. Toiveet tuon hoidon suhteen ovat korkealla myös siksi, että haluaisin harrastaa liikuntaa. Tähän asti jaksaminen liikunnan suhteen on rajoittunut hengittämiseen, mutta haluaisin todella kovasti jaksaa tehdä muutakin. Hitto, MUISTAA tehdä muutakin. Lisäksi yllätysbonuksena näyttäisi olevan positiivinen vaikutus käsikipuihini. 

Mutta ei se mitään. Monta vuotta olen haaveillut, että voisin olla joulukuun ilman töitä. Ei tarvitsisi sumplia millä konstilla ja kuka pääsee lasten menoihin ja voisin odottaa joulua ihan rauhassa. Nyt se näyttää toteutuvan ja pitäisi toimia ihan nykyisillä tuloilla. Joululahjoja olen jo ostanut, joten kaikki tästä eteenpäin on ekstraa (ja paketteja tulee kummeilta ja isovanhemmilta). Lapset suunnittelivat joulun ruokalistan (aika halvaksi tulee, jos niillä mennään, mutta en ole moneen vuoteen enää panostanut ruokiin vaan lahjoihin) ja isänsä hoitaa pukin käymään. Tuokin pukki...voi apua. Ensin lapset päättelivät, että tontut eivät tee lahjoja, että pukki käy kaupassa. Sitten päästiin siihen, että pukki käy ne ihan vaan rahalla ostamassa ja varsinkin siihen, että kuka ne rahat antaa (äiti). Tänä vuonna päästiin jo siihen, että ei siellä kaupoilla juokse mikään punanuttu vaan äiti ottaa toivelistat ja ostaa lahjat. Mie jo luulin, että asia oli tällä taputeltu, mutta EI. Joulupukin pitää käydä, koska miten he muuten SAISIVAT ne lahjat! Eli se pukki pyörii vielä kuvioissa lahjojenantajana. Joskus luin, että välissä on sellainen vaihe, että lapset haluavat varmistaa lahjojen saamisen ja siksi näyttelevät uskovansa pukkiin vaikka vanhemmat jo tietävät, että ei ne enää usko. Me kai ollaan nyt jossain tuommoisessa vaiheessa. No on tällä äidin osuuden paljastumisella ollut ainakin se positiivinen vaikutus, että lasten toivelistat ovat lyhentyneet monesta sivusta yhdelle sivulle ja ovat paljon realistisempia ja mietitympiä. Eivät enää toivo joka ikistä lelua jonka näkevät missä vaan vaan semmosia, joita olen kuullut aiemminkin olevan toiveissa. Kieltämättä kivempaa on ostaa paljon toivottua, kuin hetken mielijohteita, joilla on tapana jäädä aika nopeasti pois leikeistä.