Heitin elokuussa itselleni haasteen: ensin käytettyä ennen kuin uutta. Yritin siis velvoittaa itseni kiertämään kirpputoreja sekä livenä että netissä, mutta aika laihat ovat olleet tulokset löytöjen suhteen. Köyhdytty on kyllä, mutta ei ihan sillä tavalla, kuin oli aikomus:

Kolmisen vuotta on nuoriso ollut sitä mieltä, että pleikkari pitäisi meillekin saada. Minä taas olen ollut sitä mieltä, että ei missään nimessä monestakin syystä. Enää en noita syitä muistanut enkä uusia keksinyt, joten hiljaa mielessäni ajattelin, että jospa sen metsästäisin käytettynä. Siispä selaamaan Toria ja sieltä valikoimaa karsimaan. Pelejä löysin ihan mukavasti, mutta ajattelin, että laitan oman osto-ilmon, jospa sillä tavalla löytyisi konsolikin lähempää kuin postimatkan takaa. Tähän mennessä tarjotut ovat olleet joko käytettyyn tavaraan varaamani budjetin ulkopuolella tai sitten postimatkan päässä, joten yhteen tällaiseen päätin kuitenkin tarttua vaikka paljon olen huijareista kuullut. Herra tarjosi konsolia, kahta ohjainta, tarvittavia johtoja ja yksi pelikin löytyi kaupan päälle. Kohtuuhintainenkin oli ja suostuipa vilauttamaan henkkareitakin ennen kuin siirsin 180 euroa näillä näkymin taivaan tuuliin. Muutama päivä tilisiirron jälkeen hän ilmoitti olevansa sairaalassa, ei siis päässyt postittamaan. Tarjosi rahojani takaisin ja tarjoukseen tartuin, mutta tähän päivään mennessä eivät rahat ole takaisin tulleet. Rikosilmoitus on tehty, mutta en usko ainakaan kovin nopeasti saavani rahoja takaisin jos ollenkaan. Uskon, että muitakin huijareita oli liikkeellä. Esim. eräs tarjosi mitä halusin, mutta kysyi minulta miten paljon voisin paketista maksaa (en edes vastannut enää hänelle). Toinen tarjosi haluttua pakettia hintaan 390€, oli kymmenen päivää vanha paketti ja kuittikin mukana. En ikinä tuommoisia rahoja siirtäisi kuin kädestä toiseen, jos olisi edes mitä siirtää. Oppirahat tuli nyt maksettua enkä enää ikinä osta mitään kymppiä kalliimpaa postimatkan päästä (yhden pelin sentään sain perille asti). Ja koska nämä oppirahat olivat lainarahaa, en vielä tämänkään kuun aikana pääse alle neljänkympin. Huoh.

Päätin syksyllä, että halusin aloittaa uuden kielen opiskelun ikään kuin testinä vieläkö kykenen oppimaan ylipäätään mitään uutta. Taka-ajatuksena on myös opiskella norjaa, kunnes lasten puolesta voin lähteä Norjaan töihin. Kurssille siis ilmoittauduin ja kirjankin ostin. Yhteensä 103 euroa. Tähän mennessä voisin sanoa, että tuosta summasta taitaa tulla toiset oppirahat. Tai "oppimattomuusrahat". Onneksi kurssilla ei ole kokeita, opettajalla on paljon omakohtaista kokemusta ulkomailla työskentelystä ja näitä tarinoita on kiva kuunnella ja hyvä tietää, jos joskus maata vaihdan. Ja kurssi on lyhyt, joten aion sen nyt tarpoa läpi, mutta voisin väittää, ettei paljon mitään ole tarttunut tuosta mieleen.

Raha on muutenkin tuntunut luisuvan sormien välistä kuin vettä vain, mikä on alkanut jo jonkin verran ahdistaa. Kirpuille en ole sitä enää kantanut (nettikirpuilta ei ole löytynyt edes tarpeeseen ja yhden livekirpun sain aikaiseksi kiertää ennen kuin tavarapaljous alkoi ahdistaa. Myöskään tavaroiden kunto ei ole ollut enää sellainen, että niistä jotain olisin halunnut maksaa.), mutta muuten olen kyllä todella tehokkaasti saanut eurot hävitettyä. Noloa, turhauttavaa ja tyhmää ainakin jossain määrin...tai tarpeellista ja välttämätöntä riippuen siitä katellaanko mun dvd-tilausta vai kissanruokaostoksia. Joka tapauksessa on aika taas vaihtaa ostohousut säästövaihteeseen vaikka vuoden pahin shoppailukausi on vasta alkamassa.