Nyt seuraa oikein kunnon avautuminen, joten hyppää yli, jos ei nappaa. Muut, varsinkin ne, joilla ei aina ole mennyt pankin kanssa putkeen, saattavat jopa viihtyä seuraavan tarinan parissa:

Olipa kerran asunto, jossa olen osakkaana. Kyseisen asunnon ruokakuntakokoonpanoon on tulossa muutoksia, joten olemme muiden osakkaiden kanssa pähkäilleet mitä asunnolle tehdään.

Ja olipa kerran blogin lukija, joka istutti päähäni hullun idean siitä, eikö sittenkin pankista voisi irrota velkoihini yhdistelylaina, jos vaikka näyttäisi tämän blogin...

Mistä päästäänkiin varsinaiseen tarinaan: eräs ajatus tuon asunnon suhteen oli se, että joku nykyisistä osakkaista ostaa siitä enemmistön itselleen. Kyselin itsekin pankista tutulta virkailijalta, että mitenkä ois? Tilanne on tämä, täältä sen voit lukea, mutta asunnon on tarkoitus maksaa itse itsensä eli sijoitusasuntoa siitä oltais tekemässä. MInun mielestäni olisi ollut äärimmäisen reilua sanoa jo tuossa vaiheessa rehellisesti, että ei näillä spekseillä, mutta sitä vastoin hän halusikin minulta lainahakemuksen. Sitä viikon vatvoin ennen kuin rohkaistuin lanketin täyttämään ja tänä aamuna klo 9.05 minulle soitti joku aivan vieras ihminen, jonka kanssa en ole ikinä ollut milläänlailla tekemisissä saati että hän olisi tiennyt kyseessä olevasta tilanteesta yhtään mitään.

Siinäpä sitä sitten kesken unien (olin ehkä aivan pihalla!) olin puoli tuntia tämän pankkirouvan kuulusteltavana, joka ei meinannut uskoa lainasummaa (niin ihan vaan puolikasta olin ostamassa). Halusi tietää koko kuvion (jonka olisi tämä tuttu virkailja jo tiennyt). Kyseli lapset, iät, ovatko koulussa, tuleeko hoitomaksuja (hoitomaksut kysyttiin hakemuksessa, olisin ne siihen laittanut, jos niitä vielä olisi ollut!), asuvatko minulla vai miten ovat isällään. Lainahakemuksessa ei kysytty lainkaan omia asumismenoja, mutta hän nyt kyseli asumismuodon, vuokran, tuleeko muita asumiskuluja, saanko asumistukea. Sitten päästiin muuhun kulutukseen, josta hakemukseen piti laittaa arvio summasta. Sen laitoin, mutta tämän virkailijan mukaan heillä on tilastokeskuksen antamat tilastot ja summat, joiden mukaan kulutus määritellään. Eli aivan turhaan siihen itse mitään summaa laitoin, sitä ei huomioida. Pankin pitää olevinaan tuijottaa tilastokeskuksen summaa, koska tilastokeskus todellakin tietää paremmin miten minä kulutan kuin minä itse! Hakemukseen piti eritellä nykyiset lainat, ne siihen kiltisti erittelin. Kirjoitin myös, että tarkoitus on katsella, josko vakuus riittäisi yhdistelemään lainoja. Näistä kyseli olenko saanut lainat hoidettua ja kertoi, että asuntolainaa ja kulutusluottoa ei voi yhdistää, että siinä sitten olisi laina aika viisi vuotta (tiesin ja jos hän olisi viitsinyt laskea olisi varmaan huomannut, että silti lainaeräsumma olisi puolittunut pankinlainalla). Kaupanpäälle sain oikein holhoavan kommentin: "Eihän nämä ole pikavippejä? Ne tahtoo viedä maksukykyä hyvin äkkiä alas."

Tuon puolituntisen small talkin viimeisen kahden minuutin aikana hän löysi laskimen, johon naputteli numerot ja sanoi, että tämä hakemus menee miinukselle. Niin, kyllä minä sen tiesin, mutta hakemus minulta pyydettiin ja siinä se nyt on. Vielä jaksoi udella miten lapset tapaavat isäänsä, ovatko ehkä vuoroviikoin hänellä (no eivät ole!), ja jos näin olisivat olleet, olisi voitu minulta miinustaa toinen lapsi pois. Mutta nyt he eivät voi lähteä tähän mukaan. No ooh, olinpa yllättynyt (eli en).

Tässä olen nyt päivän tätä mietiskellyt. Lopputulos ei siis yllättänyt, persiilleni oisin pudonnut, jos tämä olisikin onnistunut. Mutta se miten siihen päästiin ei ehkä ollut ihan nappisuoritus. Jo yksistään puhelun ajankohta ei lämmittänyt kovin paljoa, mutta tuo puolen tunnin täysin turha utelu kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä...mitä merkitystä tuolla keskustelulla oli? Jos tuommoisia asioita pitää pankin tietää, miksi niitä ei kysytä hakemuksessa? Ja jos niitä ei kysytä hakemuksessa, onko pankin silloin tiedettävä ovatko lapseni jo koulussa ja miten tapaavat isäänsä? Hieman yskähtelen myös sille, ettei sama ihminen hoitanut asiaa loppuun asti. Tästä myös puhelimessa reklamoin ja turhasta hakemuksen täytättämisestä, mihin rouva vastasi, että hakemus on se, minkä perusteella päätös annetaan. Että ennakkoon ei voida päätöksiä antaa. Tähän nyt sanoisin, että ei pidä paikkaansa. Jos tämä virkalija, jonka kanssa olin aiemmin ollut asiasta yhteyksissä klikkasi täältä auki esim. viimeisimmän kuukausierittelyn menoistani ja tuloistani (josta siis linkin hänelle lähetin) niin voisinpa väittää, että kuka tahansa eli myös hän olisi voinut sanoa melko suoralta kädeltä, että elä vaivaudu.

No mutta. Tästäkin opin sen verran uutta, että mulla on liikaa lapsia. Opin myös sen, että mielelläni maksan korkeampaa korkoa siitä, että lainapäätös tulee melkein heti ilman, että joku soittaa perään ja kyselee ummet ja lammet ihan vain siksi, koska uteliaisuus voittaa eikä siksi, että asialla olisi jotain merkitystä minkään suhteen. Ja ihmettelen edelleen, miksi rahaa lainataan niille, joilla sitä jo on (ei ehkä euroina tilillä, mutta muutoin omaisuutena), mutta ei niille, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat.

Edit: vatkattiinhan me myös jossain välissä miksi mulla on 9 käyttötiliä :D Ei näy niiden nimet eli "matkatili", "laskutili" yms. heille, näkyy vaan "käyttötili", että oli pistänyt silmään mikä lienee näiden tarkoitus?! Voi elämä sentään, nyt jo ehkä vähän naurattaa, mutta oisko sen utelun raja voinut mennä vaikka tuossa?