Nyt pitää hattua nostaa Terveydenhuoltoalan työttömyyskassalle. 9.10 putkahti puhelimeen tekstiviesti, että seuraava maksupäivä on 10.10. Eli päivärahapäätöksen tekemisessä meni vain 9 päivää. En ole ikinä ennen saanut mistään kassasta näin nopeasti ensimmäisiä päivärahoja.

Päätöksen mukaan mun täysimääräinen päiväraha on 91,69€/pv. Omavastuuaika oli 3.9-11.9. Sovitteluun meni 162,74€ eli syyskuun päivärahaksi tuli 84,12€/pv. Brutto oli rapiat päälle 1000 euroa ja nettosumma 803,77€. Päätöksestä selveni myöskin ansiosidonnaiset päivät: 400 päivää saan nauttia paremmista päivärahoista, sitten siirtyisin Kelan asiakkaaksi. Itsehän oletin tuon luvun olevan 300 päivää eli ensi kesäkuu olisi ollut viimeinen ansiosidonnainen kuukausi, mutta nyt jakso menee pitkälle syksyyn.

Tämähän tarkoittaa sitä, että tämän kuun vuokra on jo maksettu ilman säästöihin koskemista ja ylimääräiset 130€ jäävät ruokarahaksi tai säästöön. Sen verran pieleen arvioin päivärahan, että pistin asumistuen tarkistukseen vaikka luulen, ettei sille tehdä mitään. Nettosumma kuukausittain jää n. 200 euroa arviotani pienemmäksi, mutta kyllä tämän paletin pyörittäminen pitäis silti vielä olla mahdollista.

Työrintamalla ei sinänsä mitään uutta. Kävin Kaski - miun työnhakupalvelussa ja heti ymmärsin miksi työkkärin juttuja haukutaan aika paljon. Menin tuonne sillä mielellä, että saisin jotain ihan uutta ideaa mitä voisin seuraavaksi elämälläni tehdä ja vaikka jonkinlaisen listan mitä kaikkia ammatteja tässä maailmassa on, mutta minun kanssa jutellut ihminen takertui heti sairaanhoitajan ja liiketalouden tutkintoihini. Toki niihin on helppo takertua, mutta kun itse olen vähän sitä mieltä, että jos vielä esim. koulunpenkille kiipeän niin sitten jotain ihan muuta. Lisäksi sanoin tarvitsevani apua sekä työhakemuksen että ansioluettelon päivittämisessä. Näihin onkin sitten varattu ihan ryhmäopetuspäivät ja kun en saanut syyslomalle lastenhoitoa järjestettyä, käyn nuo päivät marraskuussa. Ja sillä välin pitäisi tehdä omaehtoista työnhakua. Aha, no kiitos näistä. Jos tuon osaisin, en olisi ylipäätään tarvinnut koko käyntiä, kurssipäiviä tai koko tuota palvelua...

Oon nyt koittanut miettiä, mikä minua oikeasti kiinnostaisi ja katellut avoimia työpaikkoja. Tällä hetkellä onkin viisi paikkaa, joihin pitäisi hakemukset askarrella. Olen myös katellut muutamaa koulutusta, mutta näistä lisää sitten, jos mikään toteutuu. Lasten isän kanssa yritin keskustella poikasen iltapäivähoitoideoista, mutta se keskustelu meni huutamiseksi aiheesta "Kuinka väärin tein, kun en kuusi vuotta sitten tehnyt enemmän töitä vaan menin kouluun, mikä oli suurin syy meidän eroon!" Toisin sanoen nyxä otti haluttomuuteni toimia sairaanhoitajana henkilökohtaisena loukkauksena ja sanoutui irti suhteestamme. Vaikka tästä ei ole aikomustakaan tehdä parisuhdeblogia sen verran selvennän, että tuon (monimuoto)koulun aikaan tein myös töitä ja odotin toista lastamme (joka rikkoi multa selän ja kävelin kepeillä). Eikä se todellakaan ollut yksikään eroon johtaneista syistä. Tulkitsen tuon keskustelun siis niin, että koulutan poikasen olemaan iltapäivän muutamat tunnit yksin tai kavereiden kanssa kotona. Tällä hetkellä ollaan kavereiden kanssa päästy kahteen tuntiin.

Tänään ja vielä enemmän ensi viikolla nautin siitä, ettei mun tarvinnut vääntää kenenkään osastonhoitajan kanssa siitä, onko tällä sijaisella yhtään vapaapäivää syyslomaviikolla. Kieltämättä ollaan jokainen nautittu siitä, että äiti on ollut näin paljon ja jo näinkin pitkään kotona. Ilman oikeaa lomaa on tullut elettyä viimeiset 11 vuotta, joten nyt en suostu olemaan häpeissäni työttömyydestä tai huolissani raha-asioista tai mistään muustakaan. Tämä vapaa otetaan ihan vapaana.