En tiedä onko mulla joku ihan massiivinen neljänkympin kriisi vai miksi olen koko elämääni pistämässä uusiksi. Joka tapauksessa mulla on aika levoton olo koko ajan. On kaukokaipuuta, hirvee tarve päästä jonnekin nykyisistä kuvioista, kamala halu vaihtaa työpaikkaa vaikka mulla on oikeasti 90% ajasta siellä ihan hyvä olla. Muuttaakin voisin. Periaatteessa, kuten eräälle työkaverille sanoin, voisin vaihtaa kaupunkia, työpaikkaa, elämää, planeettaa, galaksia ja aikakausikin voisi mennä vaihtoon.

Luin eräästä blogista, että kannattaa ainakin yrittää elää muuta kuin köyhän elämää. Tuo on mulle jäänyt kantavaksi ohjeeksi tämän taloudellisen rämpimisen keskelle ja varsinkin lasten kanssa ei voi vain keskittyä velkasuohon. Tämä tilanne on heidän lapsuus, jota en aio värittää rahahuolilla ollenkaan, jos vain mahdollista. Toki he tietävät, että nyt on kukkaronnyörit tiukalla (ainakin tavaran suhteen, kokemuksiin ja harrastuksiinsa panostan), mutta enempää ei ehkä alle kouluikäisten tarvitse tilanteesta tietää. Ehkä tuohon elämän elämiseen liittyy myöskin sekä aiemmin yrittämäni painonpudotus (jonka totesin olevan ihan liian iso urakka velkojenmaksun kanssa samaan aikaan tehtäväksi) että tämä ekoinnostus. Toisaalta kumpikin ovat sellaisia mielenkiinnonkohteita, jotka vievät mun ajatuksia pois veloista ja kuitenkin ovat sellaisia aiheita, jotka ovat jo pitkään olleet mielessä. Nähtävästi ekompi elämäntyyli on rahapulassa helpompi toteuttaa kuin VHH-dieetti (ainoa toimiva mun kohdalla).

Noiden lisäksi löysin vuodenvaihteessa facebookista minimalismia käsittelevän ryhmän. Se on siitä hauska ryhmä, että suurin osa tuntuu olevan vasta matkalla minimalismiin ja yhdessä tuskaillaan tavarapaljoutta kodin kaapeissa tai asioiden paljoutta omien korvien välissä. En ehkä aiemmin ole tajunnut, että mun tilantarve ois just minimalismia, mutta sitä se näyttäis olevan. Liika tavara, ahtaat huoneet, rojuiset tasot, täydet kaapit yms. ahdistavat. Onneksi tämä työpaikka on antanut mun levätä niin hyvin, että olen jo viime vuoden puolella jaksanut siivoilla täysin irrelevanttejakin paikkoja, kuten keittiön kaappeja ja todella läpikäydä tavaroitani. Aika paljon onkin lähdössä pois tavalla tai toisella ja muutamasta huonekalustakin olen jo luopumassa. Tyhjä hylly on nykyisin todella tyydyttävä näky ja antaa uskoa, että saavutan tavoitteeni. Tavoitteeni nimittäin on se, että kolmen vuoden päästä molemmilla on omat huoneet eli mamma punkkaa olohuoneessa ja se, että omaisuuteni mahtuu rinkkaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset muuttavat omilleen. Tässä olisi siis 12 vuotta (vähintään) aikaa etsiä kaikelle muulle kuin välttämättömälle jokin muu osoite. Toki en ole perheen alta purkamassa kotia ihan asketismiin asti, mutta selkeyttä haluan ja tarvitsen jo nyt.

En tiedä onko tämä joku "Kun ei ole varaa kuluttaa ihan hulluna niin sitten mennään toiseen ääripäähän" -tyyppinen ratkaisu, mutta yllättäen tässä on käynyt nyt niin, että kodin selkeytyessä mun pääkoppani on selkeytynyt myös. Ja yllättäen olen huomannut, että vihdoinkin alkaa olla ajatuksissa tilaa myös liikunnalle. Olen aika varma, että tämä on se vuosi, kun jaksan taas alkaa harrastamaan jotain säännöllisesti.