Ja sitten hajos tietokone. Tai onneks oli vaan ottanut viruksen, joka on nyt kai saatu siitä veks. Kirjottelen tätä siis mun edellisellä, tosiaan viimeisiä vetelevällä tietokoneella, joka vielä suostuu menemään nettiin, mutta mitään tiedostoja tässä ei enää ole, ei kirjanmerkkejä ja osa näppäimistäkin puuttuu. Kyllä sitä on aika kynsille lyöty olo, kun ei ole sitä pääasiallisesti käytössä olevaa konetta. Ja kun ei ole mun jokapäiväisen tuijottelun kohteena olevaa excel-taulukkoa saatavilla, en nyt viitsi tehdä erittelyä mihin se tili taas hurahti. Tehdään tuo myöhemmin. Muuten, rintsikoista tosiaan vetäisin toisen vaijerin irti, toimiivat jotenkuten. Kengät paikkasin jesarilla, ei toimi kovin hyvin, mutta eipähän hörpi lunta sisään. Takin siis ompelin jo pari viikkoa sitten ja exän luona käväisy riitti selvittämään sekaisin menneen keskuslukituksen. Tosin huomenna saan nauttia lisämurheista, kun menen vaihdattamaan jonkun hiton kalliin hihnan. Äh.

Tänään oli vähän jännä päivä. Toisaalta voitin n. 170 euroa peruuttamalla yhden hyväntekeväisyysmaksun, eroamalla kahdesta yhdistyksestä ja soittamalla IFiin, jolloin eräs lasku mitätöityi. Toisaalta kuulin hävinneeni n. 37 euroa samaisessa puhelussa, kun tuli puheeksi omilla sivuillani näkyvä pojan vakuutus. Se olikin isketty voimaan ja olin siitä jo yhden erän maksanut. WHAAT?? Vähänkö käpysin! Olin mielestäni varsin selvästi ilmoittanut, etten vakuutusta ota, mutta eipä vaan sellaista viestiä omilla sivuilla näkynyt. Helvetti sentään, että pitää olla ihan sikatarkka kaikessa tai raha lentää taivaantuuliin.

Varmalle pistin tänään viestiä seuraavista maksutiedoista. Vastaus oli, voisiko erää nostaa 300 euroon/kk, että tähän astiset 150 euron erät ovat olleet vain väliaikaisia. No tuotahan ei ole aiemmin kukaan kertonut vaikka toki ihmettelin, miksi maksutietoja ei tipahda pidemmälle ajanjaksolle. Tämän iltaa nyt tuota pyörittelin päässäni ja päätin kokeilla ainakin kaksi seuraavaa kuukautta tuota suurempaa erää. Toivottavasti ymmärtävät, että voi tulla tarve pienentää erää kunhan toukokuussa alkavat lainojen lyhennykset ja elokuussa jään hoitovapaalle. En tiiä. Tää alkaa mennä jo hieman kieroutuneena sosiaalisena kokeena siitä, miten vähällä ihminen pärjää. Toisaalta alkaa tuntua, että kohta kävelen ruokajonoon minäkin, mutta toisaalta ei mun kantti anna tehdä tuota. Enkä nyt tarkoita, että häpeisin sitä jotenkin vaan sitä, että sinne mennään mun mielestä vasta sitten, kun ei oikeesti ole enää mitään jäljellä. Sitten, kun ei ole rahaa edes perusruokaan saati edes jokseenkin terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon. Ja varsinkin vasta sitten, kun ei ole mitään säästössä, laskut laahaa ja ehkä on jo luottotiedoissa häikkää. Joten niin kauan kuin mulla on vara laittaa rahastoihin ja jemmatileille edes jotain, en mene syömään vielä minuakin köyhempien leipää. Opetellaan tulemaan toimeen sillä mitä on ja jos ei tulla toimeen niin pitää kehittää lisää tuloja. Piste.