Jokaisessa talousblogissa porukka keskittyy ajattelemaan miten voisi ansaita lisää rahaa. Mie taas ajattelin luopua puhelintyöstäni, joka on tuonut huiman viiskymppisen lisää kuukausittaiseen kassaan. Mie vaan en enää saa itseäni edes kirjautumaan sisään linjoille saati mussuttamaan sitä samaa roskaa mitä olen nyt toista vuotta suustani suoltanut. Tuo stressaa mua ja käy kohta mielenterveyden päälle, joten nyt alkaa olla aika lopetella. Pitäis vaan saada vielä ilmoitettua työnantajalle.

Kysyin toisen pankkilainan takaajalta luvan ja ajattelin hakea siihenkin lainaan pienempää maksuerää. Toki olen taas tuonkin lainan kanssa sitten pidempään naimisissa, mutta toisaalta sittenpä taitaakin olla kaikki keinot käytetty. Mun verotodistus viime vuodelta näyttää siltä, että lisää lainaa mistään ja millään korolla on turha kysellä eikä tämänkään vuoden verotodistus tule näyttämään yhtään sen paremmalta, joten tuon siirron jälkeen pitää vaan keskittyä hartaasti makselemaan ja parhaansa mukaan lumipallottamaan velkoja pois.

Tällä hetkellä, vaikka työttömyys uhkaa kolmen viikon päästä alkaa, olen aika rauhallinen. Tässä kuussa kokeilen sellaista, että jätin nyt 440€ saatuja rahoja kaappiin jemmaan eli en vie niitä ollenkaan tilille. Tililltä nuo "ylimääräiset" rahat tuntuvat hupenevan alta aikayksikön muille tileille ja laskuihin ja sitten on taas ihan köyhä olo. Köyhä on olo nytkin, mutta jotenkin paljon pihimpi olen noiden rahojen suhteen kuin tilillä ollessaan. Ajattelin, jos saisin säästettyä noista rahoista mahdollisimman paljon ja sitten, kun on joku lainamäärä kokonaan säästetty, veisin rahat tilille ja humps, laina pois. Olen toki työpaikkoja hakenut ja Polinnaan olen menossa uraohjaukseen ja siitä mahdollisesti työkokeiluun jonnekin eli sen aikana saan sitten kuntoutustukea, mutta silti. Voisin sanoa, että olen jopa onnellinen tällä hetkellä. Musta on ollut niin huvittavaa ja toisaalta ihan vitun turhauttavaa, kun työpaikkahaastatteluissa multa on kysytty miten pidän huolta itsestäni? Mie oon vastannut olevani lasten kanssa mahdollisimman paljon. Minusta tuo on hyvä vastaus, koska se on totta, mutta nähtävästi ei ole, kun ovat jääneet jankkaamaan, että mikä edistää minun jaksamista? No, kuule. Minun jaksamista edistää mm. se, että poika sanoi tämän päivän olleen elämänsä paras päivä vaikka ei edes tehty mitään erityistä. Minun jaksamista edistää se, että kun kysyn jommalta kummalta mitä kuuluu, vastaus on, että hyvää. Se, että ne ovat iloisia, kirkassilmäisiä, silminnähden onnellisia ja tietämättömiä maailman pahuuksista. Kyllä minä tiedän, että minun pitäisi vastata liikkuvani x määrän viikossa, tapaavani ystäviä joka viikko viinilasillisella tai lukevani x kirjaa kuukaudessa (jos tuotakaan edes kelpuutetaan liikunnan oheenkaan). Pitäisiköhän seuraavassa haastattelussa vastata: sillon kun lapset ovat isällään, mie vetäydyn kotiin, katon maratoonin verran jotain netflix-sarjaa ja oon neljä päivää hiljaa. Kävisköhän tuo omasta hyvinvoinnista huolehtimiseksi...