Nyt saattaa tulla ihan mitä vaan, mutta on sellainen olo, että ois jotain kirjoitettavaakin. Tähän ehkä sopis sanoa, että vastaan facebookin niin usein esittämään kysymykseen: "Mitä mietit?"

Mietin sitä, että yksi kesän pakollisista ylimääräisistä menoista on nyt kustannettu. Meinasin jo, että joudun nostamaan käyttöluottoa (eli sitä, mikä nyt toimii hätävarana), jotta päästään tivoliin ja kauppaan, mutta en joutunutkaan. Pitkin kuukautta jemmasin lasten lääkäri- ja lääkekäynnit säästölippaaseen (op:n uusi palvelu) ja sinnehän ne unohtuikin. No nyt nostin sieltä vähän käyttöön, joten tivolin liput 45€ maksoin visalla ja rahalla käytiin kaupassa ja vielä jäi loppukuulle ruokarahaa. Vaikka velkasaldo nyt tuon verran nousi niin kyllä se oli sen arvoista, kun kuuli lapselta, että tänään oli ihan paras päivä (vaikka tivolissa satoi vettä kuin aisaa).

Mietin myös sitä, että tytön kantele on jo kaapin päällä, odottaa vain viimeisen päivän palkkaa, että saan sen maksettua. Tuli muskarin kirjeet ja hinta syksyltä on 135€/nenä. Ei oo halpaa hommaa tuo, ei, mutta en kyllä siitä luovukaan, jos vaan lapset tykkää ja tykkäähän ne. Tuo kerta viikkoon rytmittää pimeitä aikoja todella hyvin, puhumattakaan musiikin suotuisista vaikutuksista lasten aivoihin, hyödyistä tulevaisuudessa ja mistä sen tietää vaikka tuosta jäisi loppuelämän harrastus jos ei sentään työ (tai mistä tuon tietää vaikka työkin). Vapaaoppilaspaikkoja voisi koettaa hakea, mutta siihen pitäisi saada perusturvasta todistus vähävaraisuudesta. Mistä päästäänkin siihen toimeentulotukiasiaan, josta lupasin kirjoitella lisää.

Toimeentulotukea olen hakenut kaksi kertaa elämäni aikana. Ensimmäisen kerran päälle kymmenen vuotta sitten, kun olin kuukauden lomautettuna. Tuolloin minulle laskettiin toimeentulotukea 27€. Itku meinasi päästä. Eikä ollut silloin mitään säästöjä mihin turvautua. Seuraava kerta oli viime syksy. Silloin minulle laskettiin toimeentulotukea 0€. Tuloja muistaakseni laskelmassa oli päälle 1700€, mutta mun olis pitänyt hävittää sekä omat säästöt ja rahastot että lasten tilit ja rahastot tyhjentää. No en tyhjennä. Mieluummin järsin sormiani kuin kajoan noihin vaivalla säästettyihin pennosiin. Varsinkin omat säästöni ovat jemmassa todella pahaa päivää varten ja se ei ollut vielä tuolloin. Nyt toukokuussa jouduin jotain jo nostamaan omistani ja seuraavan kerran varmaankin seuraavalla työttömyysjaksolla, mutta vielä en niihin kajoa. Lapsille rahastojen perustaminen nimien metsästämisineen oli sen verran aikaa vievä prosessi, että ne saavat nyt olla siellä enkä tiedä voisinko lasten tileiltä nostaa mitään vaikka saisin siihen isän luvan (ainakaan nettipankissa ei ole nostomahdollisuutta). Tosin mieluummin noitakin tilejä kasvattelen kuin tyhjentelen vaikka nyt onkin säästösiirrot vain Nordnettiin. Eli tuon takia minusta ei koskaan tule toimeentulotukiasiakasta. Jos esim. vapaaoppilaspaikat heltiää ilman noihin tileihin ja rahastoihin koskemista niin sitten, mutta muuten maksan ne kiltisti itse.

Toinen asia minkä kierrän toistaiseksi mahdollisimman kaukaa on velkajärjestely. Tuota onnen huipentumaa minulle ehdotti sekä isäni että kunnan velkaneuvoja. Velkaneuvojan mukaan en selviä veloistani ilman velkajärjestelyä ellei joku amerikan täti jätä minulle perintöä. No ei ole tietääkseni tuommoista tulossa. Ja siltikään en tuohon suostu niin kauan kuin minulla on pankkilainoja, joissa on takaajia. En ikimaailmassa kosauta lainoja takaajien niskaan, varsinkin kun epäilen, ettei sitä maksukykyä heilläkään olisi. Enkä varmaan suostu velkajärjestelyyn vaikka ei takaajia missään olisikaan. Jotenkin se, että joku muu holhoaa minun raha-asioita, haetaan käräjiltä armoa ja muut päättävät minkälainen minun maksukyky on ja sitä myöten millä summalla minun pitäisi tulla toimeen, on todella ärsyttävä jo ajatuksenakin. Eikä omaa tilannettaan voisi edes parantaa lisätöilläkään vaan kaikki ylimääräinen tulo kuulemma peritään velkoihin. Aivan järkyttävää touhua. Vähän samaa luokkaa on Takuusäätiönkin toiminta. He päättäävät mikä on velallisen maksama erä. No, ei sillä, että tuota Takuusäätiökään tarvitsisi ainakaan vielä miettiä. On tuo velkasumma semmoisen 30.000 euroa liian suuri, joten ihan turha vaivata päätään tuolla taholla. Ja miusta tuntuu, että jos onnistun puolittamaan velkani ilman apuja, ulosottoa, velkajärjestelyjä tai luottotietojen menettämistä, en todellakaan aio loppusummankaan aikana lähteä noihin prosesseihin. Pitää vaan toivoa, että töitä riittää niin eiköhän tämä tästä.

Mietin sitäkin, että sirkuksen lisäksi haluaisin käyttää lapset Sinkkolan kesäteatterissa. Kustannus sinänsä ei ole päätä huimaava; liput kolmesta ois 37,5€ S-etukortilla. Omat eväät mukaan niin ei kustannukset pääse nousemaan mahdottomia. Ainakin viime vuonna tykkäsivät kovasti, joten eiköhän tämä lisätä tämän kesän listaan. Ehkä ensi kesänä sitten ei, jos päästään Titi-nalle-maailmaan asti...

Olen myös miettinyt sitä, että tekiskö tästä blogista edes semi-julkisen. Eli lähinnä pistäis faceen päivityksen, että täältä tämä meidän perheen elämä löytyy. Tai ainakin yksi osa siitä. Mutta osaisiko sitä enää sen jälkeen kirjoittaa yhtä avoimesti kuin ennen? En usko. Koko ajan kuitenkin ajattelisi, että joku tutuista lukee, joten ei jotain asiaa voi sanoi niin tai näin. Ehkä se on huono idea vaikka aina seisonkin sanojeni takana.

Mietin myös sitä, että tuossa illan kaihkussa tuli taas kokeiltua kepillä onnea. Mie oon noita ryöstökorkoisia yhdistelmälainoja hakenut ennenkin tässä parin vuoden aikaan ja joka kerta sieltä on tullut kieltävä vastaus tai sitten tarjous jostain ihan naurettavasta summasta (jos oon hakenut 30.000€ ja tarjotaan 5.000€ niin summa on minusta naurettava). En tiedä eivätkö osaa lukea tai laskea vai mikä siinä on, että yhdistelmälainaa haetulle summalle eivät myönnä vaikka itsekin näkevät miten se vaikuttaa pienentävästi erän suuruuteen vai mikä siinä oikein on, että pitää tarjota jotain pikkusumma-lainaa tai, niin kuin nyt, 500€ luottokorttia. Mitä helvettiä mie teen 500 euron luottokortilla? Käyn shoppailemassa? Mitä mie teen tuommoisella summalla lisää velkaa? En yhtään mitään. Aivan typerää edes tarjota tuommoista. Yhdestä paikasta en saanut vielä vastausta, mutta nielaisen kyllä kieleni, jos sieltä se hakemani 39.000 euroa tipahtaa. En edes usko sitä saavani. Siispä näillä mennään mitä on, kovasti koetan maksaa tvrn eriä pois, jotta elokuusta eteenpäin pääsisin lyhentämään palkkavelkoja. Ne mua painaa koko ajan.

Tänään myös huomasin, että lapset ovat taas nähneet auringon, kun ovat alkaneet virumaan vaatteistaan ulos. Pojalle pääsen ostamaan ainakin housuja, t-paidat pitäis sovituttaa, yökkäri pitäis pistää ainakin joulupakettiin, kun selkä alkaa yhdestä vilkkua ja muutama paitakin pitäis ostaa. Siinäpä sitä sitten onkin alessa syytä käydä. Tytön vaatteet käytiin tänään läpi. Onneks oli kaapissa seuraavaa kokoa niin sieltä otettiin käyttöön muutama vaate. Huomenna pitäis sovittaa pojan seuraavan koon vaatteet, mutta ei siellä paljon ole mitä sovittaa. Hohhoi. Tietysti kunnon pihistelijä laukkaisi kirpputorit läpi ja haalisi tarvittavat muutamalla eurolla, mutta uskotteko, että mulla ei ole tuohon aikaa eikä varsin edes haluja. Mie oon jonkun vuotta kirpputoreja kiertänyt, kun lapset oli pieniä, niin netissä kuin livekirpuilla ja sitten päätin, että mie voin käyttää aikani paremminkin. Nykyisin varsinkin facen kirpuilla ihmiset pyytävät myymistään kalliita hintoja eikä tinkivaraa tunnu olevan, mutta toisaalta haluisivat ostaa mahdollisimman halvalla, mieluummin ilmaiseksi pitäisi antaa. Mie en ymmärrä tuommoista. Mieluummin annan ilmaiseksi Konttiin ja tuen SPRn toimintaa kuin kuvaan, teen tekstin, varailen, vien tai postitan jonkin muutaman euron vaatteen, josta on käyty viestein hirmu vääntö. Tosin nyt tein diilin siskon kanssa: toimittelen pienet vaatteet heidän kolmelle omiani nuoremmalle lapselleen ja hän hoitelee miun lasten parturoinnit. Ei ehkä kovin huono diili, kun ottaa huomioon, että kaupungissa maksoin kahdesta päästä n. 50€ ja syrjemmässäkin kampaamossa ottaavat 37€. Yleensä olen käyttänyt Oppitukassa 7€/kpl, mutta ei sinne aina saa aikoja ja nyt ihan mielellään käytän siskon parturia. Onpahan paikka mihin viedä vaatteet ilman ilmoituksia ja saan siistit päät lapsille.

Loppusilaukseksi mietin, mistä saisin halvimmalla uuden pyöräilykypärän itselleni. Entinen alkoi murentamaan otsan pehmustetta. Toki leikkasin huonon kohdan pois, mutta kyllähän se painaa vähän ilkeästi, joten kai se pitää nöyrtyä ja raottaa kukkaroa viimeistään ensi kuussa. Onneksi alkaa alet :D